Tekstini on oppimispäiväkirja kurssilta Terveyden edistämisen verkkolukupiiri.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen

Laaja oppimani asia ensimmäisellä opiskelulukukautena on ollut terveyden edistämisen alueen lainsäädäntö. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen seisoo vakaasti tällä pohjalla. Ilman näyttöön perustuvaa ja tieteellistä tietoa ei johtaminen onnistu. Erilaiset tietokannat tuottavat puhdasta kultaa, tietoa, joka kuvaa käytännön todellisuutta ja jolla voi perustella epäkohtien korjaamisen tarvetta yhteiskunnallisesti. Tieto tuo palveluihin tasa-arvoisuutta, turvallisuutta ja tasalaatuisuutta. Tiedon avulla toimintaa ja vaikuttavuutta voidaan sekä suunnitella että arvioida luotettavasti. Hyvinvointikoordinaattorin työ kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ja erityisesti, koska siinä on tukena kunnan hyvinvointiryhmä, niin työskentely kuntien eri vaikuttajien kanssa vaikuttaa innostavalta.

Hyvinvointijohtaminen nojautuu lakeihin ja tietoon, mutta käytännössä terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen pohjautuu myös persoonallisiin asenteisiin ja arvoihin. Toisaalta se on hyvä, koska terveydenhuollossa on tehtävä työtä persoonan avulla, yksilöllisesti ja ihmisläheisesti, mutta joskus terveyden edistämistyö ei aina pohjaudu tieteelliseen tietoon, vaan joukkoon sulautuu myös uskomuksia, omia kokemuksia ja luuloja. Näihin mielestäni pitäisi puuttua jatkuvan perehdytyksen, koulutuksen ja johtamisen keinoin.

Kansanterveysohjelmien toteuttaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen

Kansanterveysohjelmien ja -projektien toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua, tavoitteiden asettamista ja arviointia vaikuttavuuden suhteen. Vuosia kestävät ohjelmat hajoavat omaan mahdottomuuteensa, jos vastuuhenkilöt eivät ole sitoutuneet ja tietoisia kaikista ohjelman vaiheista ja suunnista. Nykyään tiedon nopea kulku ja digitalisaation helpottaa mielestäni paljon ohjelmien kasassa pitämistä. Toisaalta työntekijöiden sitoutuminen on löyhempää ja lyhytjänteisempää. Tietoa on dokumentoitu selkeästi eri tietokantoihin, joten seuranta on helpompaa. Poikkihallinnollisuus ja yhteistyö kautta kuntarajojen ja eri toimijoiden, varsinkin käytännön työntekijöiden kanssa on todella merkittävää. Ohjelmalla tulee olla selkeästi sovittu johtamistapa, johon kaikki mukana olevat ovat sitoutuneet, jotta pitkäjänteisyys säilyy.

Tulevaisuuden kansanterveysohjelmissa olisi hyvä mielestäni paneutua terveyden eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden vähentämiseen, tällaisen kansanterveysohjelmaan itsekin haluaisin mukaan. Terveyserojen kasvu on käynnissä eri puolilla maailmaa, siihen puuttuminen edistäisi terveyttä monin tavoin. Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää tunnistaa syyt, mitkä ovat ylisukupolvisen huono-osaisuuden takana ja millä keinoin niistä voisi murtautua pois. Mielestäni tupakointiin, masennuksen hoitoon ja palkkaukseen sekä perheiden tukijärjestelmiin puuttumalla voisi muuttaa jotain yhteiskunnallisestikin. Erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistettu kansanterveysohjelma ennaltaehkäisee haasteita ja ongelmia.

Toinen mielestäni tärkeä näkökulma on terveyden lukutaidon, huono-osaisten voimavaraistaminen ja vahvuuksien sekä pystyvyyden vahvistaminen. Kansanterveysohjelman, jossa vähennetään eriarvoisuudetta tulisi toimia ylhäältä alas yhteiskunnan kaikissa kerroksissa ja poikkihallinnollisesti päättävissä tahoissa. Myös jalkautuminen tavallisten ihmisten pariin on vaikuttavaa. Ajattelen itse, että kansanterveyttä voi edistää myös vaikuttamalla yksittäisten ihmisten elämään, koska jokaisen yksilön elämä on merkittävä ja voi kantaa hedelmää seuraavissa sukupolvissa. Resurssejahan se vaatii, mutta ennaltaehkäisy on kuitenkin paljon edullisempaa kuin seurausten hoito. Olen usein hämmästynyt, kuinka sairauden tai muiden seurausten hoito priorisoidaan ohi ennaltaehkäisyn, vaikka se ei tunnu yhtään järkevältä edes taloudellisesti. Ehkä yhteiskunnan kovat arvot vaikuttavat ja voittavat.

Kansanterveysohjelman käytännön toteuttaminen teoreettisen mallin mukaan

Suunnittelen kansanterveysohjelman varhaiskasvatuksen käyttöön ja valitsen taustateoriaksi muutoksen yhteisöissä (theories in change in communities). Uskon, että yhteisöissä on voimaa muutoksen aikaansaamiseksi. Teorian mukaan ohjelmaa suunniteltaessa on huomioitava muunmuassa muutoksen tarpeen ja yhteisön luonteet.

Alkuun on hyvä kartoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden sekä perheiden tarpeita ja asenteita muutokseen. Yleisesti tunnettuja tarpeita yhteiskunnassa ovat terveyden eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvaminen, terveyden lukutaidon kohentaminen sekä kansanterveysongelmien ennaltaehkäiseminen, mutta asioita, joihin puututaan, pitää vielä tarkentaa. Yhteisten tarpeiden pohjalta myös yhteisö voi ideoida projektia.

Kansanterveysohjelma toteutetaan itähelsinkiläisessä lähiössä, jossa on neljä eri päiväkotia. Päiväkodeissa on maahanmuuttajia sekä suomalaista huono-osaista väestöä. Päiväkodeissa pidetään useampia vanhempainiltoja, joissa ovat mukana päiväkotien työntekijät, johtajat ja vanhemmat. Vanhempainiltojen tarkoituksena on verkostoida työntekijöitä ja perheitä keskenään, kartoittaa tarpeita learning cafe -menetelmällä, antaa tietoa projektista ja saada alulle ideoita sekä löytää työntekijöiden ja perheiden joukosta vastuuhenkilöitä.

Vanhempainilloissa järjestetään tietoiskuja suositusten mukaisesta ravinnosta, liikunnasta, alueen sosiaali- ja terveyspalveluista ja iltaperhekahviloista, paikallisen neuvolan terveydenhoitaja ja perhetyöntekijä järjestävät vanhempainillan, siellä vierailee myös tunnettu terveellisen ravitsemuksen puolestapuhuja. Projektiin liittyy myös yhteisiä tapahtumia, jossa kaikki perheet ja työntekijät pääsevät osallistumaan; ulkoliikuntahetkiä läheisessä metsässä, retkiä maatilalle tutustumaan kasviksiin ja eläimiin sekä pitempi retki suurempaan leikkipuistoon toisessa kaupungissa. Iltaisin järjestetään lasten ja vanhempien oma kokkikerho, jossa lapset voivat tutustua terveellisen ruoan tekemiseen ja saada myönteistä huomiota vanhemmaltaan.

Projektin tarkoitus on herätellä yhteisön omaa pystyvyyttä, voimaannuttaa ja auttaa löytämään omia voimavaroja, sitouttaa yhteiseen tekemiseen ja etuun ja verkostoida etenkin perheitä keskenään. Hyvät roolimallit auttavat siinä, kuten tunnetut henkilöt, tuttu neuvolan terveydenhoitaja, maatilan työntekijät. Tarkoituksena on myös vakiinnuttaa toimintamalleja.

Koululaisten terveys

On arvokasta, että Suomessa toteutetaan kouluterveyskysely joka toinen vuosi. Kyselyn kautta saadaan tärkeää tietoa lapsilta ja nuorilta heidän koetusta terveydestään ja ilmiöistä koulumaailmassa. Olen työskennellyt kouluterveydenhoitajana kymmenisen vuotta sitten ja siksi kouluterveyskyselyraportti oli hyvin mielenkiintoinen. Kymmenen vuoden aikana kuitenkin moni asia on muuttunut ja koulumaailma on muuttunut kovemmaksi, kylmemmäksi ja armottomammaksi ilmapiiriltään. Olen kuullut opettajaystäviltäni huolestuttavia tarinoita koulupäivien aikana tapahtuvista asioista, haistatellaan, kiusataan, uhitellaan opettajia ja luokkatovereita. Tilanteet saattavat eskaloitua, mutta opettajilla ei ole juuri keinoja rajoittaa, ilman pelkoa siitä, että saavat itse syytteen kiinnipidosta. Uskon, että nykypäivän tilanteeseen on syynä se, että vanhemmuus on hukassa. Vanhemmat eivät uskalla rajoittaa lapsiaan ja nuoriaan. Joukossa lisäksi tyhmyys tiivistyy.

Vanhemmuuden tukeminen ei lopu lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksen tekemään työhön. Teini-ikää kohden mennessä vanhemmuuden tukeminen tulee yhä merkittävämmäksi, koska itsenäistyminen ja kasvaminen tekevät joskus kipeää. Mielestäni tunnetaitojen korostaminen ja vanhempien omien tunteiden tunnistaminen aivan alusta saakka tukee vanhemmuutta paljon. Toisaalta täydellinen ei tarvitse olla, koska epätäydellinen vanhemmuus antaa lapsille malleja konfliktien hoitamisesta ja anteeksi pyytämisestä. Viisas vanhempi myös tunnistaa, milloin ei pärjää yksin ja pyytää apua. Perheiden tukitoimien pitäisi olla kouluiässä hyvin matalalla kynnyksellä, jotta vanhemmat itse voisivat ottaa yhteyttä ja ennaltaehkäisevällä otteella, koska vältytään suuremmilta ongelmilta. Jos lapsilla tai nuorilla on vaara riskikäyttäytymiseen tai syrjäytymiseen ja jos vanhempia ei lasten tilanne kiinnosta ja huoli perheestä olisi selkeä, ottaisin nämä perheet hyvin nopeasti oppilashuoltotiimin kanssa palaveriin. Lastensuojeluilmoitus kannattaa mielestäni nykyään tehdä riittävän aikaisin, jos muista varhaisista keinoista ei ole apua.

Terveystiedon oppiaineessa käsitellään terveyden lukutaitoa, mutta mielestäni sitä voisi opiskella peruskoulussa laajemminkin eri oppiaineissa. Lapset ja nuoret opettelevat esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä, jolloin heidän kanssaan kannattaa keskustella terveyden ja sairauden käsitteistä sekä terveyden lukutaidon osa-alueista, kuten lähdekriittisyydestä ikätasoisesti. Terveyden lukutaidon varhaisella opettelemisella voidaan vaikuttaa myös terveyden eriarvoistumiseen ja sosioekonomiseen huono-osaisuuteen. Asiat, joita koulussa tulee esille, siirtyvät myös koteihin.

Terveys ja sairaus mediassa

Terveys on itsestäänselvyys, kunnes se alkaa reistailla tai se menetetään, silloin kansalainen muuttuu nopeasti potilaaksi. Mielestäni hyvinvointivaltioissa on vieraannuttu normaaleista elämään liittyvistä asioista, kuten syntymä, sairastaminen, kuolema ja monenlaiset epätäydellisyydet, esimerkiksi vammaisen lapsen syntymä tai kehitysvammaisuus yleensä. Pelko sairastumisesta ajaa ihmiset etsimään netistä vastauksia ja lähdekriittisyyden puuttuessa vastaukset voivat pelottaa vain lisää, jolloin vaaditaan nopeasti sairaanhoidon palveluja. Toisaalta terveydenhoitopalveluja voidaan vapaammin kritisoida, kuten keskusteluissakin esiin tulleita suositusten mukaisia ravitsemusneuvoja tai rokotteita, koska ei ole käsitystä, millaista elämä olisi ilman niitä.

Sosiaalinen media on yksi suurimmista syistä monenlaisten mutu-tietojen leviämiseen. Medialukutaito onkin terveyden lukutaidon ohella tärkeä aihe oppiaineisiin kouluille. Asiaa kannattaa mielestäni tuoda esille monissa tilanteissa ja erilaisissa tiedotusvälineissä kaikille ikäryhmille. Lasten kanssa keskusteleminen auttaa tuomaan näkökulmia ja mielipiteitä esille, myös vaikeista asioista, kuten omista rajoista ja turvataidoista pitää puhua lasten kanssa varhain. Olen itse huolestunut siitä, että vanhemmat luovuttavat lapsensa median huomaan, eivätkä juttele heille tai ole heidän kanssaan.

Terveyserot ja terveysriskit

Suomessa maantieteelliset erot kansantautien osalta ovat hyvin erilaisia eri puolilla Suomea. Perintötekijät vaikuttavat maantieteellisiin eroihin mielestäni paljon, vaikka paljon suomalaiset ovat muuttaneetkin Etelä-Suomeen. Muut sairaudet ovat sitten kytkettyjä enemmän sosioekonomiseen asemaan. Mietin masennuksen ja sen liitännäisilmiöiden vaikutusta tulosidonnaisiin terveyseroihin, joko masennus vaikuttaa paljonkin sairastuvuuteen tai sairastuvuus ja huono-osaisuus vaikuttavat masennuksen lisääntymiseen. Masennuksen liitännäisilmiöiksi ajattelisin päihteet, erityisesti tupakan, muut mielenterveysongelmat, stressin, työttömyyden, jotka kietoutuvat lakkaamattomana ketjuna toisiinsa. Haasteena on löytää juurisyy ongelmiin.

Artikkeli riskin arvioinnin vaikeudesta oli mielenkiintoinen ja herättelevä. Erityisesti taulukko ympäristötekijöiden vaikutuksesta menetettyihin elinvuosiin oli silmiä avaava. Uskomukset ja luulot vaikuttavat paljon riskien arviointiin. Vaikka arvioin, että itselläni on melko paljon tietoa ja terveyden lukutaitoa, niin todellisuudessa arvioin toiset riskit isommiksi kuin toiset ilman näyttöön perustuvaa tietoa. Terveydenhoitajana saatan puhua asiakkaille kielellä, jota he eivät välttämättä täysin ymmärrä tai sisäistä, koska se on minulle itsestään selvää.

Kelan tutkimusblogi

Puheenjohtajana oli runsaudenpulaa valita monesta mielenkiintoisesta blogista. Isyysvapaaoikeus on suomalainen arvokas etuus, mutta se ei vieläkään tavoita kaikkia isiksi tulleita miehiä. Uskon, että siinä on parantamisen varaa, miten isyysvapaat markkinoidaan, millainen korvaus siitä saadaan ja miten tärkeänä tuodaan esille isän ja lapsen varhaisen kiintymyssuhteen merkitys. Erityisesti isiksi tulevilla maahanmuuttajamiehillä ei välttämättä aina ole tietoa isyysvapaaoikeudesta. Toisen lapsen kohdalla isät pitävät vähemmän isyysvapaita. Neuvolassa olisi tärkeä puhua molemmille vanhemmille perheen kasvamisesta ja isän merkityksestä perheessä, koska silloin erityisesti perheessä tarvitaan kahta vanhempaa. Isompien lasten kehityksen kannalta isän läsnäolo auttaa sopeutumaan uuden vauvan syntymään ja äiti voi keskittyä alkuun enemmän vauvaan.

Nuoret kaipaavat läsnäolevaa aikuista, jolta saavat huomiota ja jolle voi puhua luottamuksella, joten keskustelussakin esiin tullut näkemys yleensä hoitosuhteen olemassaolon tärkeydestä on oikeilla jäljillä. Terapiapalveluissa kemioiden löytäminen asiakkaan ja terapeutin kanssa on tärkeää, tietysti myös asiakkaan oma motivaatio on merkityksellinen. Mielestäni myös koko perhettä pitää hoitaa ja seurata silloin, kun lapsi tai nuori tarvitsee palveluja.

Yllätyin eroluvuista. Ero on koko perheelle yleensä draamaattinen tapahtuma, joten yhteiskunnan tukien ja etuuksien tulisi olla suotuisia ja tilannetta helpottavia. Ja varmasti etuuksien mukaan ihmiset erojärjestelyjä tekevät, ero on joskus hyvin yllättäväkin tapahtuma, eikä siihen ole voinut valmistautua etukäteen. Lasten vuoroasuminen on mielestäni hyvä järjestely, kun lapset ovat isompia, mutta pienempinä heidän on mielestäni saatava rauha kasvaa ja olla pysyvämmässä kiintymyssuhteessa edes toiseen vanhempaansa.

Syöpälääkkeiden saatavuudesta ja hinnasta keskustellaan paljon ehkä juuri siksi, että syöpä on usein hengenvaarallinen sairaus ja joskus se etenee nopeastikin. Suomessa monet syövät yleistyvät, joten taustalla on pelkoa syöpään sairastumisesta tai syöpäsairaan parantumisesta. Kuoleman uhatessa maksetaan melkein mitä vain, jos lääkkeitä on vain saatavilla. Sosiaali- ja terveysministeriön hintalautakunnan arviot syöpälääkkeiden korvattavuudesta eivät ole julkisia, joten ehkä siksi asia myös puhututtaa, koska prosessi ei ole tiedossa tai sitä pidetään salamyhkäisenä.

Verkkolukupiiri kokonaisuutena

Mielestäni saavutin hyvin tavoitteeni tällä kurssilla. Lukupiiri auttoi suurien lukukokonaisuuksien hahmottamisessa ja niihin tutustumisessa. Tämä on etäopiskelijalle helppo tapa tehdä töitä. Aikataulutus oli ajoittain itselleni haastava, mutta toisaalta tahti oli hyvä pitämään asiat muistissa. Parasta olivat kuitenkin opiskelutovereiden näkökulmat, jotka avasivat tekstejä aivan toisella tavalla kuin mitä yksin lukiessa olisi ymmärtänyt.