Kroatia eli Hrvatska on Adrianmeren helmi, missä monimuotoinen historia kohtaa huikaisevan luonnon. Kroatiassa kirkas turkoosi meri, pikkukivirannat sekä siintävät vuoret ovat läsnä joka puolella. Minun ikäpolvelleni Kroatia tuo muistoja sosialistisesta Jugoslaviasta, jonka hajotessa Balkanilla kärsittiin valtavasti, ja jonka asukkaiden silmissä tuo suru yhä helmeilee.

Saavuimme tyttäreni ja aikuisen poikani kanssa keskellä pimeää yötä kaupunkiin nimeltä Zadar. Olimme varanneet vanhasta kaupungista airbnb-kämpän, jonka sijainti oli loistava. Vanhan kaupungin koko niemi merenrantoineen, puistoineen, vanhan kaupungin muureineen oli saavutettavissa kävellen helposti. Vanhassa kaupungissa historia polveili modernin seassa, välimerellisen tunnelman keskellä oli roomalaisia rakennuksia ja niiden jäänteitä. Liikuimme runsaasti Zadarissa ja lähialueilla Bolt-kyydeillä ja suosittelemme niitä lämpimästi.

Zadarissa oli tarjolla monipuolisesti ravitsemispaikkoja, joissa tarjoiltiin peruspizzaa ja ranskalaisia sekä meren hedelmiä. Jälkiruoaksi luonnollisesti söimme runsaasti jäätelöä, jota oli asetettu kauniisti tarjolle. Kämpälle ostimme leipää, voita ja muuta helposti syötävää perusmarketeista. Odotin välimerelliseltä ruoalta kuitenkin enemmän, sillä se ei loppujen lopuksi ollut kovin ihmeellistä, eikä mitenkään erityisen maukasta. En myöskään löytänyt kaipaamiani runsaita hedelmätoreja. Hintataso oli samankaltainen, mihin suomalainen on tottunut sekä ostoskeskuksissa että ravintoloissa.

Meri oli kaikkein parasta Zadarissa. Uimme Ugljan saarella, Borikissa ja Kolovaressa, joista jälkimmäinen oli kaikkein paras uimapaikka. Pikkukalat näykkivät nilkkoja ja pikkukivet hieroivat jalkapohjia, ohi lipuvat Jadrolinijat anniskelivat kumpuilevia aaltoja. Rannoilla oli tarjolla vessoja ja pukukoppeja. Meri antoi myös toisenlaisia elämyksiä, sillä vanhan kaupungin niemenkärjessä olevat meriurut huokailivat aaltojen tahdissa, ja urkuja kuunnellessa aurinko maalasi laskiessaan tienoon upeilla sävyillä. Auringon laskettua niemenkärkeen syttyivät aurinkopaneelien värien tanssit.

Zadar oli sekoitus Italiaa ja Venäjää, Välimeren tunnelmaa ja ränsistynyttä surkeutta. Siellä sekoittuivat viemäreiden löyhkä ja rappukäytävien homeenhaju. Ampiaisten leijailu siellä täällä tuulessa tai niiden epätoivoinen kömpiminen allekirjoittaneen pizzassa sekä paikallisten asukkaiden hieman turisteihin väsynyt vastaanotto saattoivat vähentää innostusta. Ja lähes koko perheen sairastuminen vatsatautiin tuntui vastustukselta. Nautin kuitenkin siitä, että sain rauhassa viivähtää lasteni ajatuksissa ja tarjota heille elämyksiä Euroopan toisella laidalla. Viimeisenä päivänä sain vaihtaa ajatuksia paikallisen vanhemman kanssa, jolloin vuorovaikutus raotti hieman ovea myös toiseen kulttuuriin.