Lapsen jalan kehitys ja suositusten mukaiset kengät

Lasten jalat ja motoriikka kehittyvät aikuisuuteen asti, siksi lapset hyötyvät kehon koordinaatiota kehittävästä monipuolisesta liikunnasta, jossa on mukana sosiaalista yhdessäoloa. UKK suosittelee kaiken ikäisille lapsille runsaasti monipuolista liikuntaa leikkien ja pelien varjolla. Kotona ja ulkosalla on antoisaa puuhailla koti- ja piha-askareita yhdessä, metsään on hauskaa mennä koko perheen voimin. Luonnossa maasto on vaihtelevaa, lapset kiipeilevät luontaisesti puihin, hyppivät kannoilta ja kömpivät luonnon esteiden yli. Olen itse pohtinut lasten jalkojen kehittymistä, jalkaterveyttä ja sen ylläpitämistä sen vuoksi, että suositusten mukaisten kenkien käyttämisestä ei ole ollut juurikaan tietoa tarjolla.

Leikki-ikäisen lapsen jalkaterä on pullea ja leveä ja kävellessä jalkaterä levenee lisää päkiästä. Muutaman vuoden ikäisen lapsen jalka on vielä ns. lattajalka, johon jalan kaariholvi on vasta kehittymässä. Osa lapsista varvistaa kävelemään oppiessa. Nykyaikaiset kengät ovat usein liian jäykkiä; kanta- tai päkiäkorotus on liian korkea tai pohja liian tukeva. Tervettä jalkaa ei tarvitse tukea kengällä, sillä liian tukevat kengät voivat aiheuttaa jalkaan virheasentoja. Jalkojen kehityksen kannalta on hyvä saada olla mahdollisimman paljon paljain jaloin, vaikkapa pihanurmikolla, rantahietikolla tai jumppasalissa, sillä erilaiset alustat vahvistavat jalan lihaksia ja niveliä sekä kehittävät tasapainoa. Sisäliikunnassa voi käyttää ohuita sisätossuja, jos paljain jaloin ei ole mahdollista olla. Jalkapohjan hermopäätteillä on yhteyksiä kaikkialle kehoon ja eri sisäelimiin, joten jalkaterveyttä ylläpitävillä kengillä voidaan edistää terveyttä kauaskantoisesti, kuten vaikuttaa dementian ja kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisyyn.

Suositusten mukaiset kengät tukevat lapsen jalan ja motoriikan kehitystä. Kengän on hyvä olla valmistettu myrkyttömästä, joustavasta ja kevyestä materiaalista. Kenkä valitaan lapselle käyttötarkoituksen mukaan ja varmistetaan, että se on oikean kokoinen. Käynti- ja kasvunvaraa lisätään pisimmästä varpaasta 12-17 mm. Kengän voi helposti mitata lapsen jalasta piirretyllä mallilla, jota verrataan kengän sisäpohjalliseen. Jalka mitataan aina seisoma-asennossa, sillä lapsen jalat tarvitsevat liikkumatilaa kengissä. Suositusten mukaisissa kengissä on ohut pohja, joka on kiertolöysä eli taipuisa pituus- ja leveyssuunnassa. Ohut, taipuisa pohja aktivoi nilkan ja jalkapohjan asento- ja liiketuntoa, jolloin varpaiden ja jalkaterän normaali toiminta mahdollistuu. Kengän lestin ja sisäpohjan pitää lisäksi olla suorat, eivätkä ne saa kaartua isovarpaan suuntaan.

Miten sitten oikeanlaisen kengän voi löytää? Nykyään jo yleistyvät paljasjalkakengät täyttävät suositusten mukaisten kenkien vaatimukset, mutta myös ihan marketista voi löytää jalkaterveyttä ylläpitäviä kenkiä. Kengän joustavuutta voi kokeilla ennen ostopäätöstä laittamalla käden kengän sisään ja simuloimalla kävelyä sekä toisella kädellä pohjaa painamalla. Pohjaa voi myös kiertää pituussuunnassa. Terveyskirjaston taulukoista näkee helposti lisätietoja kengän valintaan:

Lapsen ja nuoren kengän pohjan taipuisuuden arviointi
1 Asetetaan kenkä pöydälle tai lattialle.
2 Laitetaan oikea käsi tai sormet kengän sisään.
3 Painetaan kädellä tai sormilla kengän kärkeä alustaa vasten.
4 Otetaan vasemman käden sormilla kiinni kengän kärjestä.
5 Taivutetaan kärkeä ylöspäin kevyesti.
Jos pohja taipuu vaivatta päkiästä, lapsi ja nuori pystyy sitä taivuttamaan kävellessä.
(Saarikoski, Terveyskirjasto, 2021)

LÄHTEET

Kärnä A. Footbic on fysioterapeutti Atte Kärnän kehittämä tehokas jalkaterien kuntoutusohjelma. Podcast, Radio Rockin Korporaatio. 2020. (Kuunneltu 30.3.2021)

Lastentalo. Jalkaterä. Terveyskylä. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/tietoa-lasten-sairauksista/lasten-ja-nuorten-ortopedia/jalkater%C3%A4 (Luettu 29.3.2021)

Saarikoski R. Terveys. Terveet jalat. Lasten ja nuorten kengät ja sukat. Lapsen ja nuoren kenkien hyvät ominaisuudet. Duodecim Terveyskirjasto 2016. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.terveyskirjasto.fi/tju00337 (Luettu 29.3.2021)

UKK. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositukset. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/lasten-ja-nuorten-fyysisen-aktiivisuuden-suositukset/ (Luettu 29.3.2021)

Viitasalo O. Minkälaiset kengät lapselle? Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.fysioliminka.fi/minkaelaiset-kengaet-lapselleb716ba32? (Luettu 29.3.2021)

Vuorinen T. Hyvä lastenkenkä on kevyt, taipuisa ja oikean kokoinen. Yle uutiset, kuningaskuluttaja. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/21/hyva-lastenkenka-kevyt-taipuisa-ja-oikean-kokoinen (Päivitetty 2.4.20214, luettu 29.3.2021)

Käytöshäiriöt ja käytöshäiriöisten lasten tukeminen

Tekstini on essee kurssilta Oppiminen ja koulusuoriutuminen

1 KÄYTÖSHÄIRIÖT

Yle uutisten verkkosivuilla kerrottiin 27.9.2018 suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvoinnista, joka kuormittaa lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon palveluja sekä varhaiskasvatuksen ja peruskoulun toimintaa. Matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevän työn palveluja on saatavilla vähän. Lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen ei usein ole yhteydessä psyykkiseen sairauteen, vaan taustalla saattavat olla muutokset perheen hyvinvoinnissa tai rakenteissa tai peruskoulun opetussuunnitelmassa. Lasten ja nuorten hyvinvointiin on puututtava varhain moniammatillisesti terveydenhoidon ja koulun keinoin. Perheen ja kodin keinot ovat kuitenkin aina ensisijaisia.

Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvat kasvaminen ja rajojen kokeilu, kun lapsi itsenäistyy vanhemmistaan. Lapsi saa vanhemmalta käytösmallia, miten tunteita, tahtomista säädellään ja toimintaa ohjataan. (MLL 2021b) Perheiden kasvatuskulttuurit voivat olla hyvin erilaisia, mutta mielestäni lempeä ja viisas vanhemmuus tukee lasta itsenäistymisprosesseissa olemalla rauhallisesti läsnä eri kehitysvaiheissa. Lapsi oppii vähitellen vanhemman mallin avulla tunteidensäätelyä ja toiminnanohjausta sekä oppii kohtaamaan pettymyksiä. Kasvatustyylin olisi hyvä rohkaiseva ja lapsen myönteistä kehitystä korostava. Tunteet tulevat ja menevät, mutta merkityksellistä on se, miten lapset ja nuoret oppivat tunteiden kanssa selviytymään ja millä tavoin niihin reagoimaan. Tunteita ja tunteen sekä teon välistä yhteyttä opitaan vähitellen kypsymisen myötä säätelemään. (MLL 2021a) Aggression tunne voi kertoa nälästä, väsymyksestä tai turhautumisesta, mutta aggressiivisella lapsella tai nuorella voi olla myös traumakokemuksia, mielenterveyshäiriöitä tai aggressiota käytetään selviytymiskeinona tai provosointina (Puustjärvi 2018).

Varsinaiset käytöshäiriöt ovat laaja-alaisempia ja vaikuttavat lapsen tai nuoren toimintakykyyn, elämänlaatuun, sosiaalisiin suhteisiin ja koulunkäyntiin sekä vaikeuttavat vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Käytöshäiriöt jaetaan uhmakkuushäiriöihin, perheensisäisiin käytöshäiriöihin, sosiaaliseen käytöshäiriöön ja epäsosiaaliseen käytöshäiriöön. Uhmakkuushäiriössä ei ole selkeää epäsosiaalista käytöstä. (Käytöshäiriöt, lapset ja nuoret, Käypä hoito -suositus, 2018) Perheensisäisessä käytöshäiriössä on kyse perheen vuorovaikutuksen ja kasvatustapojen haasteista. Sosiaalisessa käytöshäiriössä käytöshaasteet kohdistuvat aikuisiin ja epäsosiaalisessa sekä omaan vertaisryhmään että aikuissuhteisiin. (Puustjärvi 2018) Käytöshäiriöiden oireilu poikkeaa ikätasoisesta kehityksestä ja se toistuu vuorovaikutustilanteissa. Käytöshäiriöiden oireita ovat raivokohtaukset, riidat lasten ja aikuisten kanssa, kostonhaluisuus, valehtelu, piittaamattomuus säännöistä sekä muu epäsosiaalinen käytös, kuten varastelu tai väkivaltaisuus. (Käytöshäiriöt, lapset ja nuoret: Käypä hoito -suositus 2018, Puustjärvi 2018)

2 KÄYTÖSHÄIRIÖISTEN LASTEN TUKEMINEN

Käytöshäiriöt ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä ja niitä esiintyy 2¬-16 prosentilla lapsista ja nuorista. Käytöshäiriöt kietoutuvat usein perhetilanteen, temperamentin, muiden neuropsykiatristen häiriöiden, sosiaalisten ongelmien tai sairauksien kanssa yhteen ja ne ilmenevät eri tavoilla eri ympäristöissä ja viitekehyksissä. Käytöshäiriöiden taustalta voi löytyä raskausaikaista tupakointia tai stressiä, kielteinen kasvatustyyli, haasteita iänmukaisessa kehityksessä, kaltoinkohtelua, muutoksia hormonitoiminnassa sekä vireystilan, tunteiden säätelyn ja toiminnanohjauksen ongelmia. (Puustjärvi 2018)

2.1 Kodin keinot

MLL:n vanhempain- ja nuortennetti tukevat vanhemmuudessa ja pyrkivät kirjoittamaan auki konkreettisia keinoja lasten ja nuorten uhmakkuuden kohtaamiseen. (MLL 2021a, 2021b) Ymmärtäväinen ja keskusteleva kasvatusilmapiiri kotona antaa kaikille mahdollisuuden kertoa toiveistaan ja tarpeistaan. Kotona on mielestäni todella tärkeää pitää lapsille ja nuorille ennakoitavia ja turvallisia rajoja esimerkiksi kotiintuloajoissa. Digitaaliset palvelut syrjäyttävät helposti normaalin vuorovaikutuksen, joten vanhempien on tärkeää seurata lastensa ruutuaikaa ja pelien sekä elokuvien ikärajoja. Vanhempien on hyvä verkostoitua lastensa kaveriperheiden kanssa, jotta huolista voidaan puhua välittömästi. Vanhemman väsyessä on viisasta vanhemmuutta pyytää apua, sillä yksin ei tarvitse pärjätä, esimerkiksi MLL:lla on vanhempainpuhelin, josta saa keskusteluapua. Vanhemmuuteen kuuluu omien kasvatustapojen arviointi ja tunnistaminen, jotta on mahdollista arvioida kasvatusmenetelmiä. Jos vanhemmalla on paljon taakkaa esimerkiksi omasta lapsuudestaa, niin keskusteluapua kannattaa hakea.

Lapsen neuropsykiatrisen oireilun juurisyynä on usein perheen haasteellinen dynamiikka, joten keinot käytöshäiriöoireiden kohtaamiseen on juurrutettava perheen sisäiseen toimintaan. Perheille tarjotaan psykososiaalista perhekuntoutusta, joka tähtää koko perheen tilanteen helpottumiseen. Perhekuntoutus voi vahvistaa lasten empatiakykyä ja vähentää tunteiden säätelyn sekä käytöksen ongelmia. Perhekuntoutus voi myös vähentää vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta. Tärkeää on, että kuntoutus kestää riittävän pitkään, jotta myönteiset käytösmallit vakiintuvat perheessä. (Vuorio ym. 2018) Olen ymmärtänyt, että nykypäivänä lastensuojelun palvelut ovat kuormittuneita ja vaikeasti oireileville lapsille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto ja avohuollon toimenpiteet aloitetaan liian myöhään. Lastensuojelulaitoksissa ei kuitenkaan ole läheskään aina resursseja tarjota perhekuntoutusta, vaan lapset odottavat päätöksiä vuosikausia. Tunnistetaanko tilanne, jolloin kodin keinot eivät enää riitä? Millainen tulevaisuus näillä lapsilla on? Ihanteet ja todellisuus eivät vaikuta kohtaavan.

2.2 Terveydenhoidon keinot

Terveydenhuollossa lasten ja nuorten käytöshäiriöihin on hyvin tärkeää puuttua varhain moniammatillisella ja ennaltaehkäisevällä otteella. Työskentelen itse äitiys- ja lastenneuvolassa, jossa tunnistetaan huolenaiheita ja varhaisia riskitekijöitä perheen vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteissa. Neuvolassa työskennellään perhekeskeisesti ja tehdään kaikille lapsille kehityksen kartoittamiseksi ikätasoiset neurologiset testit, joissa neuropsykologisten häiriöiden, kuten käytöshäiriöiden pitäisi tulla esille. Yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa toki tukee neuvolan tehtävää, koska varhaiskasvatuksessa perhe tavataan päivittäin, mutta neuvolassa vuosittain. Neuvolassa on mahdollista ohjata perhe perheohjaajan tai neuvolapsykologin vastaanotolle, jotta perhe saa ohjausta ja keskusteluapua tai lapsiperheiden kotipalveluun, jos perhe tarvitsee konkreettista apua. Neuvolassa käytösoireileva lapsi voi kokeilla rajoja vanhemman suhteen ja olla levoton sekä alisuoriutuva. Neuvola tekee yhteistyötä lastensuojelun kanssa ja tekee tarvittaessa lastensuojeluilmoituksen, jos perheen suhteen nousee huoli esimerkiksi lapsen kaltoinkohtelusta. Neuvolassa voidaan perheille järjestää monenlaista ryhmätoimintaa. Itse olen esimerkiksi terveydenhoitajana pitänyt kaksivuotiaille lapsille ja heidän perheilleen ryhmän, jossa keskustelunaiheiksi spontaanisti nousivat vanhemmuuteen, kasvatukseen ja uhmakausiin liittyvät aiheet.

Jos ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki eivät ole riittäviä, voidaan perhe ohjata perheneuvolaan, jossa käytetään sekä ryhmä- että perhemuotoisia terapiakeinoja. Olen huomannut neuvolassa, että perheet ottavat perheneuvolalähetteen usein kiitollisina vastaan, niinpä on tärkeää, että huoli tulee puheeksi. Vanhemmuutta tuetaan esimerkiksi perheterapiassa ja Ihmeelliset vuodet -ryhmätoiminnassa. Perheen tuella lapselle voidaan tarjota yksilöterapiaa ART- ja Friends -ryhmissä. Perheneuvolassa lapsen kehitys ja hyvinvointi sekä perheen tilanne kartoitetaan yksityiskohtaisesti ja perhe lähetetään tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. (Lasten mielenterveystalo 2021)

Myös erikoissairaanhoidossa lasten käytöshäiriöitä tarkastellaan perhekeskeisyyden ja kiintymyssuhteen näkökulmista. Käytöshäiriöitä voidaan hoitaa kiintymyssuhteiden, sosiaalisten taitojen ja tunteiden säätelyn vahvistamisen hoitomuodoilla, mutta käytöshäiriön tausta ja juurisyyt on aina tunnistettava. Erikoissairaanhoidossa käytetään pitkälti samanlaisia terapiamuotoja kuin perheneuvolassakin, mutta lääketieteellisen arvion perusteella erikoissairaanhoidosta voidaan lapselle lisäksi määrätä sairaslomaa tai lääkehoitoa. (Puustjärvi & Repokari 2017) Akuuteissa tilanteissa, kun lapsi on vaaraksi itselleen tai muille, lapsi ja perhe pitää ohjata päivystykseen lääkärin arvioon (Lasten mielenterveystalo 2021).

2.3 Koulun keinot

Koulussa jokainen aikuinen on tärkeä ja voi omalta osaltaan olla kuulevana korvana ja turvallisena ihmisenä oppilaille. Koulussa opettajien lisäksi matalan kynnyksen palveluita ovat kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi ja -kuraattori, jotka voivat selvittää huolenaiheita. Huolenaiheita oppilaan koulunkäynnissä voivat esimerkiksi olla koulumenestyksen muuttuminen, lisääntyneet poissaolot, kaverittomuus tai kiusaaminen (Kaltiala-Heino 2010). Olen itse työskennellyt kouluterveydenhoitajana. Kouluterveydenhuollossa oppilaita tavataan vuosittain ja kouluterveydenhoitajalla on tarvittaessa yhteys opettajiin ja perheisiin. Laajoissa terveystarkastuksissa kouluterveydenhoitaja ja koululääkäri tapaavat koko perhettä ja saavat kuulla opettajan näkemyksen. Kouluterveydenhoitajana koin, että lämmin oppilaan kohtaaminen vastaanotolla oli todella tärkeää, monet oppilaat käyvät mielellään juttelemassa kouluterveydenhuollossa. Kohtasin myös lievästi käytösoireilevia nuoria, heidän haasteensa ilmenivät perhesuhteissa, joku karkasi kotoa ja toinen kokeili rajoja vanhemman kanssa painien. He olivat koulukuntoisia, mutta saivat lähetteet nuorisopsykiatriselle poliklinikalle ja heidän asioitaan seurattiin oppilashuoltoryhmässä.

Kaikki suomalaiset lapset ovat oppivelvollisia. Perusopetuksessa on velvollisuus arvioida oppilaiden oppimis- ja koulunkäyntikykyä ja oppilas on mahdollista eriyttää tehostettuun tai erityisen tuen piiriin. Uusi opetussuunnitelma ja muuttuvat opetusjärjestelyt eivät välttämättä sovi oppilaille, joilla on käytösoireilua, vaan voivat jopa provosoida niitä. Koulun keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen ovat kasvatuskeskustelut ja kurinpidolliset toimenpiteet, kuten jälki-istunto tai kirjallinen varoitus, mutta rangaistukset harvoin toimivat käytösoireilevien oppilaiden kohdalla. Koulussa voidaan järjestää pedagogisia tukitoimia käytösoireilevalle oppilaalle, esimerkiksi koulunkäynnin avustajan tai pienryhmäopiskelun tuki voivat olla tarpeen. Koulupäivän ja oppituntien pituutta tai vuosiluokkaopetuksen suunnitelmallisuutta voidaan myös joustavasti muuttaa. Häiriökäyttäytymiseen on tärkeä puuttua koko ryhmässä. (Puustjärvi & Luoma 2019) Koulussa voidaan toteuttaa ryhmämuotoista varhaista puuttumista ART-mallin mukaan, jossa ryhmälle annetaan harjoitteita aggressionhallintaan (Puustjärvi 2018). Kouluterveydenhoitajana olin tutustumassa yläkoulun pienryhmään, jossa oli käytöshäiriöisiä oppilaita sekä lastensuojelun yksikköön, jossa osa oppilaista asui. Mielestäni he voivat hyvin, kun ympärillä oli välittäviä ja jämäköitä kasvattajia.

Koulussa voidaan matalalla kynnyksellä viedä oppilaan huolenaihe oppilashuoltoryhmään, jossa moniammatillisesti selvitetään oppilaan ja hänen perheensä tilanne. Oppilashuoltoryhmän koululääkärin tehtävä on arvioida oppilaan koulunkäyntikykyä yhdessä opettajan, perheen ja oppilaan kanssa ja tehdä tarvittaessa lähete erikoissairaanhoitoon. Joskus lääkäri voi lääketieteellisistä syistä määrätä lyhyen sairasloman koulusta, joka tukee oppilaan toipumista. (Puustjärvi & Luoma 2019) Olen itse kouluterveydenhoitajana osallistunut oppilashuoltoryhmän toimintaan ja autoimme monia lapsia jo sillä, että aikuiset kiinnostuivat heidän asioistaan ja tukivat koko perhettä. Mielestäni oppilashuoltoryhmällä on suuret vaikutusmahdollisuudet, koska tiimi on moniammatillinen ja laajasti verkostoitunut.

3 POSITIIVISEN KASVATUKSEN VOIMA

Opetussuunnitelmassa huomioidaan yhä enemmän oppilaan yksilöllisyys ja luonteenvahvuuksien tunnistaminen sekä vahvistaminen positiivisen pedagogiikan keinoin. Positiivista pedagogiikka voi ottaa mukaan koko koulun toimintaan, opetussuunnitelmaan ja rakenteisiin. Positiivinen pedagogiikka tukee tunteiden ja vahvuuksien sanoittamista ja parantaa koulun ilmapiiriä. (Vuorinen & Peltonen 2015) Positiivisen pedagogiikan mainio ideologia mielestäni kokoaa tämän esseen sanoman. Yhteiskunnan rakenteita penkomalla ja kääntämällä voidaan lapsia ja nuoria alkaa kohdata ja kasvattaa niin, että huomaavat itsessään olevan hyvän ja vahvistavat itsetuntemustaan. Positiivinen kasvatus alkaa kotoa, kun vanhemmat tunnistavat itsessään olevat kipupisteet ja käsittelevät niitä sekä opettelevat sanoittamaan omia tuntemuksiaan. Sitä kautta lapsille välittyy riittävän hyvän vanhemmuuden kautta positiivinen kasvatusilmapiiri ja malli aggression tunteiden hallinnasta. Koulussa ja terveydenhoidossa puututaan huoliin avoimesti ja riittävän varhain sekä työskennellään moniammatillisesti ja yhteisöllisesti. Uskon, että käytöshäiriöihin ja niiden ilmaantuvuuteen voidaan vaikuttaa eniten edellä auki kirjoitetuilla ennaltaehkäisevillä toimilla.

 
LÄHDELUETTELO

Kaltiala-Heino R, Ranta K & Fröjd S. Nuorten mielenterveys koulumaailmassa. Duodecim 2010;126:2033-2039.

Lasten mielenterveystalo. Ammattilaisille. Häiriöt. Käyttäytymishäiriöt. Lapsen väkivaltainen ja/tai uhkaava käytös. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/ammattilaisille/hairiot/kayttaytymisen_hairiot/Pages/lapsen_vakivaltainen_ja_tai_uhkaava_kaytos.aspx (Luettu 22.3.2021)

MLL. Nuortennetti. Mielen hyvinvointi. Aggressiivisuus. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/aggressiivisuus/ (Luettu 22.3.2021a)

MLL. Vanhempainnetti. Vinkkejä lapsiperheen arkeen. Lapsi on uhmaiässä. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uhmaiassa/ (Luettu 22.3.2021b)

Puustjärvi A. 2018. Lasten käytöshäiriöt. Verkkoluento. Itä-Suomen yliopisto. Kuunneltu 16.3.2021.
Puustjärvi A & Luoma I. ”Mutta onko tämä lapsi koulukuntoinen?” Koulunkäyntikyvyn arviointi ja tukeminen. Lääkärilehti 2019;3:114-120.

Puustjärvi A & Repokari L. Lasten käytöshäiriöihin tulee puuttua ajoissa. Lääkärilehti 2017;21:1364-1369.

Vuorinen K & Peltonen A. Ongelmakeskeisestä vahvuusperustaiseen opetukseen. Helsingin yliopisto. STT info 2015. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.sttinfo.fi/tiedote/ongelmakeskeisesta-vahvuusperustaiseen-opetukseen?releaseId=31762270&publisherId=3747 (Luettu 23.3.2021)

Vuorio M, Tuulio-Henriksson A & Autti-Rämö I. Perhekuntoutus lapsen tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen pulmissa. Lääkärilehti 2018;19:1218-1222g.

Yle uutiset. 27.9.2018. ”Aggressiivisia kohtauksia, joissa särkyy tavaroita ja ihmisiäkin” – Ahdistuneiden lasten ja nuorten joukko kasvaa erikoissairaanhoidossa, vahingollista käytöstä voi ilmetä jo alle kouluikäisenä. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-10421447 (Luettu 22.3.2021)