Tekstini on essee kurssilta Lasten ja nuorten hyvinvoinnin sosiaaliset ulottuvuudet

Hyvinvoinnista syrjäytymiseen

Hyvinvointi on fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä ulottuvuuksista syntyvää laadukasta elämää. Optimaalisen hyvä terveydentila ja työkyky, riittävä uni, elämästä nauttiminen ja yhteiskunnallinen osallisuus, ihmissuhteet ja taloudelliset resurssit sekä elinympäristö vaikuttavat hyvinvointiin myönteisesti. Hyvinvointi on sosiaalista pääomaa, joka ilmenee perheen kulttuurissa, sosioekonomisessa asemassa ja asuinympäristössä, kodin ja koulun ilmapiirissä, kasvatusasenteissa, nuorten saamassa ohjauksessa ja tuessa sekä yhteenkuuluvuuden tunteessa (Korkiamäki 2013).

Syrjäytyminen tarkoittaa hyvinvoinnin ja osallisuuden vähenemistä yhteiskunnan toiminnoissa eli koulutuksesta, työstä, palveluista tai sosiaalisista ryhmistä pois jäämistä (Reivinen & Vähäkylä 2013). Huonon elämänlaadun ja syrjäytymisen taustalla saattaa olla ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunnetta, kiusaamista, opiskelu- tai työelämästä pois putoamista (Aaltonen ym. 2018) Yhteiskunnan rakenteet voivat ylläpitää syrjäytymistä (Rikala 2018). Syrjäytymiseen liittyy usein huono-osaisuus, jolla tarkoitetaan eriarvoisuutta ja köyhyyttä, jolloin elämänlaatu ja elintaso saattavat heikentyä. Huono-osaisuutta ja syrjäytymistä voidaan tarkastella myös sosioekonomisen aseman ja taloudellisen, sosiaalisen tai hyvinvoinnin eriarvoisuuden kautta. Sosioekonominen huono-osaisuus kietoutuu muihin sosiaalisiin haasteisiin ja kasautuu tiettyyn ryhmään väestössä, mikä näkyy väestön terveydentilassa, tulotasossa tai asumisympäristössä. Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä alemmissa sosiaalisissa ryhmissä ja ne aiheuttavat osaltaan työkyvyttömyyttä, joka voi alkaa jo varhain opiskeluvaiheessa tai ilmaantua myöhemmin ja vaikuttaen työssä jaksamiseen ja selviämiseen. (Rikala 2018)

Miksi niin moni suomalainen nuori syrjäytyy?

Yhteiskunnan rakenteellinen eriarvoisuus, joka voi johtaa syrjäytymiseen, muodostuu poliittisen sekä taloudellisen vallan epätasaisesta jakautumisesta ja yhteiskunnan välinpitämättömyydestä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntymässä ja kuilu huono- sekä parempiosaisten välillä kasvamassa, mikä aiheuttaa eroja elintasossa, elämänlaadussa ja -tavoissa. Eriarvoisuus lisää myös syrjäytymistä ja vaikeuttaa hakeutumista yhteiskunnallisiin toimintoihin. (Saari 2015) Vaikka sosiaaliluokat vaikuttavat nykyajan Suomessa olevan jo historiaa, niin hierarkia ja tulotaso määrittelevät yhä ihmisiä omiin väestöryhmiinsä. Taloustaantumat vaikuttavat myös työelämän epävarmuuteen ja vähentävät sosiaaliturvaetuuksia (Aaltonen & Kivijärvi 2018). Taantumat ovat olleet aiheuttamassa henkilökohtaisia tragedioita monissa perheissä äkillisen työttömyyden ja talousvaikeuksien myötä.

Suomalainen yhteiskunta pyrkii tasavertaisuuteen elämän alussa ja lopussa. Neuvolapalveluista kouluterveydenhoitoon ja työelämästä ikäihmisten palveluihin. Miksi silti niin moni suomalainen nuori syrjäytyy? Syrjäytyminen on periytyvää, ylisukupolvista ja varhain alkavaa. Lapsuuden olosuhteilla ja kokemuksilla on suuri rooli osallisuuden vähenemisessä yhteiskunnan toiminnoista. Raskausajan olosuhteet vaikuttavat sikiön kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Sikiö pyrkii sopeutumaan ulkomaailman viesteihin, mutta niillä saattaa olla suuri merkitys synnytyksen sujuvuuteen, äidin ja vauvan komplikaatioihin sekä sikiön neurologiseen kehitykseen. Syntymän jälkeen lapsi aloittaa heti sosiaalisen ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen ja hakee kiintymystä, turvaa sekä vastetta aloitteisiinsa. Vuorovaikutustilanteet muovaavat lapsen käsitysmaailmaa elämän turvallisuudesta ja arvokkuudesta. Hyväksytyksi tuleminen ja ryhmään kuuluminen sekä muut varhaiset kokemukset muokkaavat neurologista kehitystä ja vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihin, itsesäätelyyn, tunne-elämään sekä pystyvyyden tunteeseen ja resilienssiin, joita tarvitaan stressitilanteissa. (Reivinen & Vähäkylä 2013)

Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen uhkaa voivat ennakoida huoli perheen jaksamisesta, psyykkinen tai fyysinen oireilu, oppimisvaikeudet koulussa tai asuinympäristöön kasautuneet sosiaaliset ongelmat (Reivinen & Vähäkylä 2013). Äitiys- ja lastenneuvoloiden, varhaiskasvatuksen, peruskoulun, kouluterveydenhuollon ja muiden lapsiperheiden palvelujen tehtävänä on ennaltaehkäistä perheiden haasteita varhaisen puuttumisen ja voimavarakeskeisen työskentelyn keinoin. On tärkeää nostaa esiin perheiden omia voimavaroja ja rohkaista osallisuuteen, mutta toisaalta ilmaista huoli ja puuttua siihen varhaisessa vaiheessa. Perheiden haasteiden tunnistaminen on melko helppoa, mutta luottamuksen saavuttaminen ja perheen avuntarpeen myöntäminen on usein vaikeampaa.

Juurisyyt nuoren syrjäytymisen taustalla ovat monitahoisia. Nuoren syrjäytymisen taustalla voi olla päihdeongelmia, sosiaalisia pelkoja, taloudellisia vaikeuksia tai mielenterveysongelmia. Koulussa pärjäämiseen vaikuttavat oppimisvaikeudet ja vähäinen perheen ja koulun tuki, uuden oppiminen on vaikeaa, jos ei aiemmin opittua ole sisäistänyt. Nuoren heikko elämänhallinta vaikuttaa perus- ja koulutukseen sekä työnhakuun, koska nuori saattaa lähtökohtiensa vuoksi alisuoriutua. (Saari 2015) Etninen tausta vaikuttaa nuoren sosiaalisiin ympyröihin, suoriutumiseen koulussa, terveydentilaan sekä sopeutumiseen kielitaidon ja kulttuurin myötä (Reivinen & Vähäkylä 2013), niinpä maahanmuuttajien, erityisesti miesten, syrjäytymisriski pitäisi huomioida palveluissa (Oljemark 2013).

Perhe, ystävät ja kaverijoukko ovat tärkeässä roolissa pitämään nuoren pinnalla erilaisten kehityskausien ja haasteiden virrassa. Itsetunto, luottamus ja turvallisuudentunne auttavat nuorta olemaan oma itsensä, löytämään oman identiteettinsä ja paikkansa yhteiskunnassa sekä oppia hyväksymään kaikenlaisia tunteita ja pärjäämään niiden kanssa. Ystävien kautta nuori voi peilata erilaisia asioita kuin perhesuhteissa, nuori voi haastaa itseään ja saada kannattelevaa vertaistukea. Kaveriporukassa nuori saa mahdollisuuden harrastaa, toteuttaa itseään ja harjoitella ihmissuhteita. Tänä päivänä erilaiset verkkoyhteisöt ovat tärkeitä nuorille ja sekä tukevat nuorten kehitystä että aiheuttavat riskejä nettiriippuvuuden tai kiusaamisen muodossa.

Nuorilla on tarve kuulua porukkaan, siksi yksinäisyys tai kiusaaminen voivat tuntua musertavilta. Temperamentti ja huonot kokemukset yhdessä saattavat johtaa myös sosiaalisiin pelkoihin ja kaveriporukan ulkoupuolelle hakeutumiseen. Kiusaaminen voi tapahtua huomaamatta eristämisenä muista, kiusaamisena sosiaalisessa mediassa tai suoranaisena väkivaltana ja se jättää aina jäljen sekä aiheuttaa turvattomuutta. Nuori, joka ei saa tukea, on todella yksin, porukan ulkopuolelle joutuminen tekee kipeää. Voimavaraisella nuorella on mahdollisuuksia selvitä, mutta huono-osaisista lähtökohdista käsin voi pärjääminen olla haastavaa ja johtaa syrjäytymiseen.

Nuorten aikuisten syrjäytymisen takana on alisuoriutumista, joka on yhteydessä koettuun yksinäisyyteen, epäluottamukseen lähisuhteissa, heikkoon itsetuntoon, elämänhallintaan sekä toimintakykyyn, koska alisuoriutuvan nuoren on vaikea työllistyä (Lehtonen & Kallunki 2013). Tilastokeskus määrittelee työttömät nuoret NEET-indikaattorilla työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviksi 15-29 -vuotiaiksi nuoriksi, joiden työmarkkina-asema on heikentynyt. Vuoden 2008 taantuman myötä erityisesti keskiasteella koulutetut nuoret miehet jäivät työttömiksi ja nuorten on ylipäänsä vaikeampi päästä korkeampiin asemiin työelämässä. (Alatalo ym. 2017) Sosiaalituista koostuvilla minimituloilla eläminen vaarantaa nuoren osallisuutta yhteiskunnassa, koska pitkäaikaistyöttömän nuoren itsetunto on heikko ja lisätaakat, kuten sairaus tai oppimisvaikeudet lisäävät syrjäytymistä. (Oljemark 2013)

Syrjäytymisen ennaltaehkäisy

Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi oli Oljemarkin (2013) artikkelissa mielenkiintoisia näkökulmia. Nuorten ammatillisten koulutuspaikkojen määrä olisi hyvä lisätä ja koulupudokkaiden tukemisen pitäisi panostaa perus- ja jatkokoulutuksessa. Kaikille nuorille työttömille voitaisi tarjota työharjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkoja. Moniammatillista yhteistyötä ja ammatinvalinnan ohjausvalmiuksia pitäisi kehittää nuorten neuvonta- ja ohjauspalveluissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jalkautuvaa ja etsivää nuorisotyötä olisi tärkeä lisätä ja muokata vastaamaan nuorten tarpeisiin. Ennen kaikkea merkittävintä olisi kuunnella herkällä korvalla nuorten omia näkökulmia ja toiveita.

Sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien varhainen ennaltaehkäisy on edullisin ja vaikuttavin keino vähentää nuorten syrjäytymistä yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on monia erilaisia keinoja ennaltaehkäisyyn, mutta resursseja ei saada nuorten käyttöön, koska palvelut ovat liian kaukana nuorten arjesta. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa olisi keinoja tukea nuoria, mutta toimintaa olisi hyvä muokata moniammatillisemmaksi. Kouluterveydenhoitaja on nuorille tuttu hahmo ja vastaanotolle hakeudutaan helposti, olisi hienoa, jos samalla käynnillä voitaisi nuoren tilanteeseen ottaa kantaa kokonaisvaltaisemmin. Nuorten pitäisi saada tulla ohjaukseen matalalla kynnyksellä ja nuorille on tärkeää opettaa, miten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä toimii. Kouluterveydenhoitajat ja lääkärit tarvitsevat lisää aikaa ja resursseja sekä työtiimiinsä sosiaali- ja yhteiskunnallisten alojen asiantuntijoita, jotta nuorten ongelmat voidaan havaita ja puuttua niihin ajoissa.

Kouluterveydenhuollon perustehtävinä on saada keskustelua aikaan nuoren ja perheen elintavoista, kuten terveellisistä ruokailutottumuksista, riittävästä unesta ja liikunnasta sekä tunnistaa perheen haasteet ja voimavarat. Koulun kanssa yhteistyössä tärkeää on tunnistaa nuoret, jotka kärsivät yksinäisyydestä tai joilla on oppimisvaikeuksia. Kouluterveydenhuollossa olisi hyvä keskittyä myös mielenterveysongelmien, erityisesti masennuksen tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Masennuskyselyjä tehdään nuorille, mutta niiden teettäminen olisi hyvä olla säännönmukaista ja lievänkin masennuksen seurannan johdonmukaista. Nuorille olisi tärkeää kertoa masennuksen oireista, jotta he voivat itse tunnistaa matalan mielialan. Masennuksen ehkäisemiseksi kouluterveydenhuolto voisi enemmän olla mukana erilaisissa kampanjoissa koulussa tai harrastusryhmissä, joissa vahvistetaan itsetuntoa, koska itsetunnon yhteyttä masennukseen ei riittävästi ymmärretä.

Kunnat voivat toimia syrjäytymisen ehkäisytyössä tarjoamalla ilmaisia harrastusmahdollisuuksia nuorille, jolloin eriarvoisuus vähenee. Nuoret voisi ottaa mukaan suunnittelu- ja toteutustyöhön, jolloin nuorten oma ääni tulee esille. Iltaisin kaduille olisi tärkeää jalkauttaa nuorisotyöntekijöitä, jotka etsivät sosiaalisissa ongelmissa painivia nuoria. Luottamuksellinen suhde ja ennaltaehkäisevä, voimavaroja etsivä työmuoto tukee nuorta enemmän kuin korjaava työ. Nuorisotyöntekijöillä on myös mahdollisuus päästä nuorten ja aikuisten välille viestinviejiksi tai aikuisiksi, jotka välittävät nuorista ja viettävät heidän kanssaan aikaa. Nuori saa pulmiinsa apua parhaiten silloin, kun aikuiset ja lähipiiri työskentelevät yhdessä nuoren kanssa hänen parhaakseen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä pitää ottaa perhe mukaan, koska nuoret tarvitsevat aikuisuuteen asti tukea, rakkautta ja rajoja omalta lähipiiriltään. Moniammatillinen työ kannattaa suunnata erityisesti huono-osaisimpiin perheisiin, mutta laajalla otteella kaikkiin perheisiin alueellisesti.

Moni suomalainen nuori syrjäytyy, koska sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet lisäävät kuiluja hyvä- ja huono-osaisten välille ja kuilu on yhä levenemässä. Syrjäytyminen voi olla ylisukupolvista, sosiaalinen asema ja ongelmat periytyvät seuraavalle sukupolvelle, jos avuntarvetta ei tiedosteta, eikä siihen saada oikeanlaista tukea. Sosiaalisten ongelmien kasaantuminen voi näkyä perheissä heikkona terveydentilana ja työkykynä, epäterveellisinä elintapoina, kasvatushaasteina ja oppimisvaikeuksina. Perheen mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä asuinympäristön haasteet lisäävät riskiä syrjäytyä. Syrjäytymistä voidaan ehkäistä moniammatillisella yhteistyöllä nuorten ja perheiden keskuudessa tunnistamalla taloudellisia haasteita, oppimisvaikeuksia ja yksinäisyyttä, joista nuoret kärsivät sekä tukemalla perheitä jo aivan alusta asti tunnistamaan omia voimavarojaan jo perheenperustamisvaiheessa. Varhaisen puuttumisen keinoilla ehkäistään vakavampien ongelmien syntymistä.
 

LÄHDELUETTELO

Aaltonen S & Kivijärvi A (toim). Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura verkkojulkaisuja 136. Nuorisotutkimusseura ja tekijät: 2018.

Alatalo J, Mähönen E & Räisänen H. Nuorten ja nuorten aikuisten työelämän ja sen ulkopuolisuus. TEM-analyyseja 76/2017. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki: 2017.
Korkiamäki R. Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Akateeminen väitöskirja. Suomen yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Tampere: 2013.

Lehtonen O & Kallunki V. Nuorten aikuisten syrjäytymiskierre. Janus vol. 21 (2) 2013, 128–143.

Oljemark J. Huomioidaanko nuorten näkökulma syrjäytymiskeskustelussa? Janus
vol. 21 (1) 2013, 59–67

Rikala, S. Masennus, työkyvyttömyys ja sosiaalinen eriarvoisuus nuorten aikuisten elämänkuluissa. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 83 (2018):2.

Saari J. Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus Helsinki University Press. Tallinna: 2015.