Tekstini on essee kurssilta Stressi- ja kriisitilanteet lapsuudessa ja nuoruudessa

LASTEN KALTOINKOHTELU

Suomen perustuslain 7§ lausutaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus turvattuun elämään. Lasten oikeuksien julistuksessa (YK 1990) tuodaan esille lasten oikeus lähiympäristön suomaan turvaan, suojeluun ja huolenpitoon. Artiklassa 19 julistetaan, että lapsella on laillinen oikeus olla joutumatta kaltoinkohtelun, hyväksikäytön, ruumiillisen tai henkisen väkivallan uhriksi ja artiklassa 20 lisätään, että jos perhe ei pysty lasta suojelemaan kaltoinkohtelulta, julkisen vallan on turvattava lapsen kasvu ja kehitys. Tästä huolimatta maailmanlaajuisesti lähes kolmannes lapsista joutuu kohtaamaan kaltoinkohtelua ja tekijänä on usein lähihuoltaja (WHO 2021).

Lasten kaltoinkohtelu tarkoittaa lapsen hoidon, huolenpidon ja kehityksen laiminlyöntiä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, jolla on vakavat seuraukset lapsen tulevaisuuteen. Lapsi altistuu väkivallalle myös todistamalla sitä. Fyysinen pahoinpitely voi aiheuttaa kipua ja vammoja. Henkinen väkivalta voi olla nöyryyttämistä, alistamista tai uhkaamista. Laiminlyöty lapsi ei saa kasvun ja kehityksen mukaista huolenpitoa. Kuritusväkivalta perheessä voi liittyä autoritääriseen kasvatustyyliin. Lapsen terveys ja mielenterveys vaarantuvat kaltoinkohtelun myötä, mikä voi vaikuttaa lapsen toimintakykyyn elämässä, opiskelussa ja työskentelyssä. Lasten kaltoinkohtelu kulkee usein ylisukupolvisesti ja siirtyy käyttäytymismallina seuraavalle sukupolvelle. Lasten kaltoinkohtelu on tärkeä tunnistaa ja sen ehkäisy on mahdollista moniammatillisen yhteistyön voimin. (Hotus 2015, WHO 2021)

LASTEN KALTOINKOHTELUN TUNNISTAMINEN

Suomessa lasten joutuminen fyysisen väkivallan uhreiksi on hieman lisääntynyt vuosikymmenen aikana erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten joukossa. Kolmannes maamme lapsista kohtaa lähisuhdeväkivaltaa. Kuolemaan johtava väkivalta on asteittain vähentynyt. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat niin ikään lisääntyneet, mutta poliisin tietoon tulleet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ovat vähentyneet kymmenen vuoden aikana, hyväksikäyttötapaukset ovat jääneet luultavasti salaisuuksiksi. Pieniä lapsia kaltoinkohtelevat usein omat vanhemmat ja nuoria muut henkilöt. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Omassa työssäni äitiys- ja lastenneuvolassa kohtaan huono-osaisuutta ja kaltoinkohtelua valitettavan usein, mutta uskon, että silti suurin osa tilanteista jää piiloon.

Lapsen kasvurauha perheessä ei aina toteudu. Maaret Kallion kolumni Helsingin Sanomissa (2021) tuo koskettavasti esille lapsen näkökulman turvattomuudesta, lapsi on kyläilemässä kaverillaan ja odottaa koko ajan myrskyn käynnistymistä, turvattomuudesta on tullut normaalia. Turvattomuudelle ja kaltoinkohtelulle alttiita lapsiryhmiä ovat maahanmuuttajat, vammaiset tai sairaat lapset. Pojat kokevat enemmän fyysistä väkivaltaa ja tytöt seksuaalista häirintää. Lapset ovat alttiimpia kaltoinkohtelulle perheissä, joissa käytetään kuritusväkivaltaa tai lapsiryhmissä, joissa esiintyy kiusaamista kaltoinkohtelulle. (Korpilahti 2018, THL 2021)

Väkivallalle alttiita ovat myös pienipainoisina syntyneet lapset sekä uhmaiässä olevat, itkuiset ja tottelemattomat lapset (Hotus 2015). Vauvan itkuisuus, keskosuus tai kaksosuus ovat riskitekijöitä vauvan ravistelulle, joka aiheuttaa vauvalle eriasteisia aivovammoja (Kivitie-Kallio & Tupola 2004, Hotus 2015). Münchausen by proxysta voi olla kyse, jos perheen lapsilla on paljon terveydenhuollon käyntejä, jolloin äiti saattaa käyttää henkistä ja fyysistä valtaansa aiheuttaakseen lapselle sairauksia ja vammoja. Perheessä ilmenevät vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdehäiriöt, sairaudet, stressi, sosiaalinen huono-osaisuus tai syrjäytyminen, päihteiden käyttö, vanhemmuuden epätasainen jakautuminen, rajattomuus, tukiverkoston puute tai kasvatushaasteet voivat lisätä riskiä lasten kaltoinkohtelulle. Riskitekijät eivät yksinään vahvista kaltoinkohtelua, mutta kokonaisuutena ja kasautuneina lisäävät todennäköisyyttä. (Hotus 2015) Olen huomannut itsekin, että nykypäivän perheet ovat uupuneita ja heikon tukiverkoston varassa, mikä altistaa lapset ylilyönneille ja kaltoinkohtelulle.

Fyysisiä merkkejä kaltoinkohtelusta voivat olla oudon oloiset tai selvärajaiset vatsalla, päässä tai kasvoilla olevat mustelmat, palovammat tai limakalvovammat ja lapsen huonovointisuus. Mustelmia voi löytyä myös selältä, niskasta, korvalehdistä ja ne voivat olla rykelminä. Luiden tai hampaiden murtumat sekä päävammat pienillä lapsilla ovat aina epäilyttäviä ja isommillakin lapsilla, jos ne eivät vastaa vammamekanismia. Joskus pahoinpitely, kuten sisäelinvammat tai kemiallinen pahoinpitely, näkyvät vasta laboratorioarvoista. (Hotus 2015, Tupola ym. 2015)

Henkisiä merkkejä kaltoinkohtelusta saattavat olla turvattomuus, pelokkuus, käytös-, tunne-elämän tai mielenterveyden ongelmat. Lapsen voi olla vaikea sopeutua päiväkotiin tai kouluun tai hänellä on psykosomaattista oireilua tai kipuoireilua ja mahdollisesti paljon terveydenhuollon käyntejä. Kasvun ja kehityksen häiriöt voivat viitata kaltoinkohteluun. Perheen rajattomuuden tai elämänhallinnan ongelmat voivat kokonaisuudessaan olla merkkejä kaltoinkohtelusta. (Hotus 2015) Henkistä kaltoinkohtelua on mielestäni vaikea tunnistaa neuvolassa, tarvitaan herkkää korvaa, mutta esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, jossa lasta nähdään päivittäin, voi muutoksia olla helpompi huomata.

Kaltoinkohtelu voi aiheuttaa akuutin tai traumaperäisen stressireaktion, jolloin lapsi vaikuttaa ahdistuneelta, lamaantuneelta tai ylivirittyneeltä, mielen täyttävät ahdistavat muistikuvat ja lapsen on vaikea nukkua. Oireet ilmaantuvat joko heti tai pikkuhiljaa kuukausien aikana. (Traumaperäinen stressihäiriö: Käypä Hoito, 2020) Kaltoinkohtelun jatkuessa fysiologinen stressireaktio vaikuttaa kehon stressinsäätelyjärjestelmään ja hermostoon. Syke ja verenpaine jäävät korkealle, kehossa voi alkaa muodostua matala-asteinen tulehdus ja immuunipuolustus heikentyä, jolloin riski erilaisille sairauksille lisääntyy. Pitkäkestoinen stressi muokkaa hermostoa, aiheuttaa alisuoriutumista ja uupumusta sekä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. (Ahl 2020) Olen sitä mieltä, että monien lasten sosiaalisten ongelmien, kuten kiusaamisen, käytöshäiriöiden tai mielenterveyshäiriöiden taustalla voi osaltaan olla syystä tai toisesta johtuvaa pitkäkestoista stressiä. Kansanterveydellisesti sillä on suuri merkitys suomalaisten hyvinvointiin.

Jos perheen asioista nousee huoli, ohjataan perhe esimerkiksi perhetyöhön tai perheneuvolaan ja autetaan saamaan myös konkreettista lastenhoitoapua (Hotus 2015). Jos riskitekijöitä on monia ja huoli on suuri, jokaisella viranomaisella on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida lapsen turvallisuus, perheen palvelutarve ja jatkotoimenpiteet. Lastensuojelun tavoitteena on kartoittaa kattavasti lapsen lähiympäristöä ja sen kykyä huolehtia lapsesta. (Muukkonen & Tulensalo 2015) Jokaisella lapsen kaltoinkohtelua epäilevällä on sama ilmoitusvelvollisuus, olisi tärkeää, että kaikki osallistuisivat lasten huolenpitoon. Lastensuojeluilmoitus voi perheestä tuntua pelottavalta, mutta osa perheistä on hyvin helpottuneita, että saavat vihdoin apua. Lastensuojelun kuormittuneisuus tosin voi viivästyttää avun saantia turhan pitkään.

Kaltoinkohtelua kokenut lapsi tai nuori tarvitsee vahvaa psykososiaalista tukea ja apua. Kun kaltoinkohtelusta tulee vain epäilykin, toimitaan rauhallisesti ja hienotunteisesti, mutta suoraviivaisesti. Tilanne selvitetään moniammatillisessa yhteistyössä perheen, terveydenhuollon, poliisin, erikoissairaanhoidon sekä lastensuojelun välillä. (Tupola ym. 2015) Perheen kokonaistilanne ja tausta on tärkeää kartoittaa sekä kysyä vanhemmilta suoraan kaltoinkohtelusta (Hotus 2015).

LASTEN KALTOINKOHTELUN ENNALTAEHKÄISY

Perheen hyvä vuorovaikutusilmapiiri ja turvalliset kiintymyssuhteet suojaavat ja turvaavat kasvavaa lasta. Täydellistä perhettä ei ole, mutta läsnäoleva ja riittävän hyvä vanhemmuus ja lapsilähtöinen kasvatus tukevat lapsen kehitystä optimaalisesti. Lapsen kuuleminen ja osallisuus perheessä vahvistavat lapsen itseohjautuvuutta sekä sosiaalisia taitoja ja pärjäämistä elämässä. Vanhempien on tärkeä rakastaa, pitää lapsille turvallisia rajoja sekä huolehtia omasta parisuhteestaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019)

Lasten ja nuorten kokemaa kaltoinkohtelua on kansanterveydellisestä ja inhmillisestä näkökulmasta erittäin tärkeää ennaltaehkäistä. Kaltoinkohtelun ennaltaehkäisy perustuu yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden ymmärtämiseen ja tukemiseen. Perheiden osallisuuden tukeminen ja syrjäytymisen sekä huono-osaisuuden vähentäminen ennaltaehkäisee ongelmia ja väkivaltaa sekä edistää turvallisuutta. Osallisuutta kokeva perhe saa voimavaransa käyttöön, nauttii sosiaalisen verkostonsa ja toimivan, ennakoidun vuorovaikutuksen eduista sekä turvallisuuden tunteesta. Osallisuutta kokevat lapset ja nuoret kasvavat vahvaan itsetuntemukseen ja saavat mahdollisuuden vaikuttaa sekä heillä on mahdollisuus ymmärtää kaltoinkohtelun epänormaalius ja pyytää apua. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019)

Turvataitojen ja sosioemotionaalisten taitojen kasvatus ennaltaehkäisee lasten ja nuorten kaltoinkohtelua. Turvataitojen avulla lapsi oppii tunnistamaan oikeuksiaan, rajojaan ja pitämään itsestään ja toisista huolta. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen auttaa lapsia ja nuoria säätelemään erilaisia virinneitä tunteita ja niihin reagoimista. Itsetuntemuksen kasvaessa kasvavat myös voimavarat välittää toisista ihmisistä. Turvataidot ja sosioemotionaaliset taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa oman perheen ja muun lähiympäristön kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Turvataidot vahvistavat kehotyytyväisyyttä, identiteettiä ja lapsen arvoa ja niitä olisi tärkeä käydä lasten kanssa läpi perheissä, varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa.

Moniammatillinen yhteistyö ennaltaehkäisee lasten ja nuorten kaltoinkohtelua toimiessaan läpinäkyvästi ja hyvässä vuorovaikutuksessa eri tahojen kesken. Moniammatillisessa yhteistyössä on sovittuina hyvät toimintamallit ja esteetön tiedonkulku perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Perheiden palvelujen pitää olla helposti ja matalalla kynnyksellä saavutettavissa ja palveluissa toimia aito yhteistyö. Perheiden palvelujen henkilökuntaa on myös koulutettava säännöllisin väliajoin kohtaamaan perheitä, tunnistamaan huolenaiheita ja puuttumaan kaltoinkohteluun. (Hotus 2015) Valitettavasti olen itse huomannut, että läheskään aina palvelujen välinen tieto ei välity ja perheet joutuvat hakemaan apua monta kertaa. Olen sitä mieltä, että moniammatillista yhteistyötä olisi hiottava vielä monessa organisaatiossa jouhevammaksi.

Ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa on tehtävänä ja vastuuna kohdata perheitä yksilölähtöisesti ja seuloa perheiden voimavaroja sekä huolia vastaanotto- ja kotikäynneillä. Perheitä on ennaltaehkäisevissä palveluissa tärkeä kohdata arvostaen ja luoden luottamuksellisia asiakassuhteita. Keskustelunaiheita ovat vanhempien omat lapsuudenkokemukset, kasvatustyylit, kurinpitokeinot ja mahdollisesti oma koettu kaltoinkohtelu. Tietoa jaetaan lapsen kasvusta ja kehitysvaiheista, tukiverkoston tärkeydestä, parisuhteen hoitamisesta ja perheväkivallan muodoista. (Hotus 2015) Äitiys- ja lastenneuvolassa pyydetään vanhempia tarvittaessa täyttämään väkivaltakysely. Olen sitä mieltä, että kysely on todella tärkeä puheeksiotto perheille, vaikka he eivät sitä aina uskaltaisi rehellisesti täyttääkään. Sosiaalihuolto puolestaan tarjoaa perheneuvolan vastaanottokäyntejä perheen huolissa tai ennaltaehkäisevää perhetyötä jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Kolmas sektori tuottaa myös laajalti ennaltaehkäiseviä perhepalveluja ja vertaistuen palveluja. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019)

Varhaiskasvatuksessa tavataan kaikki perheet varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa, jossa otetaan puheeksi lapsen kehitys ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Päiväkotiryhmässä on turvallista opetella tärkeitä sosiaalisia taitoja, jos aikuiset ovat turvallisesti läsnä. Peruskoulun aikana perhe tapaa opettajaa kolmikantakeskusteluissa, kouluterveydenhoitajaa kouluterveydenhuollossa ja varhaisissa huolenaiheissa voi kääntyä oppilashuoltotyöryhmän puoleen. (Sosiaali- ja terveysministeriö) Opetussuunnitelman tavoitteena on opettaa lapsille ja nuorille monipuolisia vuorovaikutustaitoja, erityisesti keskitytään tunne- ja ongelmanratkaisutaitoihin, tavoite on kirjattu myös lainsäädäntöön (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, Sosiaali- ja terveysministeriö 2019). Myös monia erilaisia kansallisia hankkeita ja ohjelmia on perustettu kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseksi ja osallisuuden, turvataitojen ja sosioemotionaalisten taitojen tukemiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019).

KASVURAUHA

Julkisen vallan on taattava lapsille ja perheille kasvurauha vaikuttamalla sosiaaliseen eriarvoisuuteen, lapsiköyhyyteen ja ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Uusi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmatyö pyrkivät vaikuttamaan perheiden varhaiseen tukeen, matalan kynnyksen palveluihin ja toimivaan lastensuojelutyöhön. Äitiys- ja lastenneuvolat sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuolto tavoittavat lähes kaikki suomalaiset lapset, nuoret ja perheet tekemällä moniammatillista yhteistyötä muiden tahojen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Näillä keinoilla tavoitellaan lasten perusoikeuksien toteutumista.  

LÄHDELUETTELO

Ahl N-M. 2020. Pitkään jatkuneen stressin seurauksia. Mitä on stressi? Verkkoluento. Itä-Suomen yliopisto. (Kuunneltu 1.2.2021)

Hotus. Hoitotyön tutkimussäätiö. Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hoitosuositus – Tutkimusnäytöllä tuloksiin. 2015. Saatavissa sähköisesti osoitteessa: https://www.hotus.fi/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistamisen-tehokkaat-menetelmat-sosiaali-ja-terveydenhuollossa-hoitosuositus/ (Luettu 5.2.2021)

Kallio M. Sinunkin lähelläsi voi olla lapsi, joka kantaa synkkää salaisuutta – Tällainen on lapsuus, jossa turvallisuus on vierasta kieltä. Helsingin Sanomat. 3.2.2021. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000007772219.html?fbclid=IwAR1EXiwrvPj0mhXWlk6EKXhfgfXNSAqKWHK0T7IHRZHV0fr1kYJscmNu6KY (Luettu 5.2.2021)

Kivitie-Kallio S & Tupola S. Ravistellun vauvan oireyhtymä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Saatavissa sähköisesti osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/duo94542 (Luettu 5.2.2021)

Korpilahti U. (toim.) Kansallisen lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelman tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2018-2025. Osa I. Työpaperi 11/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: 2018.

Muukkonen T & Tulensalo H. Lastensuojelun tehtävät, kun lapsen epäillään kokeneen väkivaltaa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2015. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/10/duo12268 (Luettu 5.2.2021)

Sosiaali- ja terveysministeriö. Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020-2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27. Helsinki: 2019.

Suomen perustuslaki. 1999/731. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Saatavilla sähköisesti: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=perustuslaki#L2 (Luettu 4.2.2021)

THL. Lapset, nuoret ja perheet. Lapsiin kohdistuva väkivalta. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/vakivallan-ehkaisy/lapsiin-kohdistuva-vakivalta (Luettu 4.2.2021)

Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 5.2.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Tupola S, Kivitie-Kallio S, Kallio P, Koskinen S & Alapulli H. Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä – tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/10/duo12271 (Luettu 5.2.2021)

WHO. Child maltreatment. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/child-maltreatment (Luettu 4.2.2021)

Yhdistyneet kansakunnat. Convention of the rights of the child. Annettu 20.11.1989. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.ohchr.org/Documents/ProfessionalInterest/crc.pdf (Luettu 4.2.2021)