Modernit opetus- ja oppimismenetelmät neuvolan perhevalmennuksessa

Tekstini on oppimistehtävä kurssilta Terveyspedagogiikan perusteet.

Modernit opetus- ja oppimismenetelmät ovat ohittamassa perinteisen opettajalähtöisen opetuksen myös terveysalalla. Käyttämällä moderneja menetelmiä voidaan haastaa oppijoita ja oppimistilanteita. Modernit oppimisvälineet ja -menetelmät ovat monille nykyajan oppijoille tuttuja. (Satterfield 2015) Tarkastelen esseessäni sitä, miten äitiysneuvolan perhevalmennuksen opetus- ja ohjaustilanteeseen voidaan digitaalisten apuvälineiden avulla lisätä oppimista ja vuorovaikutuksellisuutta. Olen itse työskennellyt äitiys- ja lastenneuvolassa ja kokenut perhevalmennuksen mielekkäänä ohjaustilanteena, mutta samalla kaivannut siihen uusia opetusmenetelmiä ja -välineitä.

Perhevalmennus on osa äitiysneuvolan toimintaa ja tukee perhettä raskaus- ja pikkulapsiaikaan valmentautumisessa näyttöön perustuvan tiedon keinoin. Perhevalmennus on ryhmämuotoista toimintaa, jossa käsitellään raskausaikaa, synnytystä, imetystä, lapsen hoitoa, kasvatusta ja vanhemmuutta. (THL 2021) Tavoitteena perhevalmennuksessa on perheiden ryhmäytyminen ja tutustuminen ja sitä kautta vertaistuen saaminen ja osallisuuden kokeminen. Perheet voivat verkossa itsenäisesti tutustua raskauden seurantaan, raskauden aiheuttamiin muutoksiin, synnytykseen ja siitä toipumiseen sekä imetykseen yliopistosairaaloiden yhteisesti rakentamassa Naistalossa (Terveyskylä 2021). Sivustolla on runsaasti tietoa, mutta se ei kuitenkaan korvaa perheen kohtaamista ja ryhmäytymistä, joten perheet kutsutaan neuvolan perhevalmennukseen raskausviikoilla 26-28 ja 32-34 sekä kaksi kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Ensimmäisellä valmennuskerralla käsitellään vanhemmuutta, parisuhteen hoitamista ja imetystä, toisella kerralla synnytystä ja vauvanhoitoa ja kolmannella kerralla saadaan vertaistukea vauvaperheen elämään.

Tiedotuskanavana perhevalmennusryhmässä sovitaan Facebook, koska kaikilla osallistujilla on siellä tili, jolloin Facebookia tulee muutenkin käytettyä. Facebookin käyttö ei myöskään usein kaadu teknisiin ongelmiin. Yhteiselle Facebook-seinälle kootaan tiedotteita aikatauluista, mutta lisäksi sinne kootaan valmennuskerran jälkeisiä koonteja ja yhteenvetoja, jotka muodostavat ryhmän oman resurssipankin. Asioihin on helppo palata jälkeenpäin. Perhevalmennuksen ohjaajat ja ryhmän jäsenet voivat lähettää seinälle myös erilaista syventävää materiaalia, jolloin jokainen voi tuoda asiantuntijuutta ryhmään. Perheillä on valtavasti luovaa tietoutta, joka saadaan yhteiseen käyttöön. Facebook-tili edistää ryhmäytymistä ja osallisuutta samanlaisessa tilanteessa olevien perheiden välillä. (Satterfield 2015, Opetushallitus 2021)

Perhevalmennuskertojen alussa ohjaaja pitää alustuksen, jonka aikana osallistujat voivat kirjoittaa mietteitään ja kysymyksiään Padlet-seinälle. Padlet-seinälle kirjoitetaan nimettömänä, joten se mahdollistaa anonyymin keskustelun. Raskaus ja synnytys ovat aiheina hyvin intiimejä ja henkilökohtaisia, kasvokkain keskustelua ei ole aina helppo saada alkamaan. Anonymiteetin salliminen rikastaa mielipiteiden vaihtoa ja aroistakin asioista voi kysyä. Alustusta rikastetaan aiheeseen liittyvillä blogeilla, videoilla ja podcasteilla. Padlet-seinää hyödynnetään myös ryhmätöissä. Ryhmä lähettää tuotoksensa Padlet-seinälle, josta ne on helppo käydä läpi yhdessä. (Satterfield 2015)

Erilaisia verkkosivustoja ja sovelluksia on tarjolla lukuisia määriä terveysopetukseen, joten on tärkeää arvioida, sopivatko ne tarkoitukseensa. Sivustojen ja sovellusten luotettavuutta on tarkasteltava, koska terveyteen liittyvät asiat ovat henkilökohtaisia ja tietosuojan alaisia. Sivuston tai sovelluksen ikää, rahoitusta, kritiikkiä ja päivityksiä on arvioitava kriittisesti. Sivustosta tai sovelluksesta on oltava todellista hyötyä asiakkaille tai potilaille, teknologisia ratkaisuja ei niiden itsensä vuoksi kannata käyttää. Hoitotyöntekijöiden on saatava jatkuvaa täydennyskoulutusta teknologian käytöstä terveysopetuksessa ja asiakkaiden ohjauksesta niiden käyttöön. Asiakkaiden ja potilaiden itsenäisesti käytettävistä sovelluksista kannattaa keskustella vastaanotoilla, koska jotkut niistä voivat olla harhaanjohtavia tai tuottaa näyttöön perustumatonta tietoa ja hoitotyöntekijöiden on hyvä osata ohjata heitä luotettaville sivustoille. (Ferguson & Jackson 2017) Vanhemmat sukupolvet eivät ole niin tottuneita käyttämään teknologiaa terveysopetuksessa kuin nuoret, joten se vaatii heiltä enemmän opettelua. Anonyymi osallistuminen auttaa arkoja ja hiljaisia ihmisiä osallistumaan ja ryhmäytymään, mutta ryhmässä pitää aina varmistaa, että kaikilla on tarvittavat taidot ja välineet osallistua teknologisiin osuuksiin. (Satterfield 20215) Mielestäni muutamat modernit opetusmenetelmät sopivat mainiosti perhevalmennustoiminnan rikastamiseen ja auttavat perheitä kohtaamaan toisiaan, mutta pidän tärkeänä sitä, että aikaa jää myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen ilman teknologiaa.

LÄHDELUETTELO

Ferguson C & Jackson D. Selecting, appraising, recommending and using mobile applications (apps) in nursing. Journal of Clinical Nursing, 2017;26(21-22):3253-3255.

Satterfield H.M. Technology use in health education: a review and future implications. The Online Journal of Distance Education and e-Learning, 2015;3(2):87-96.

Opetushallitus. Sosiaalisen median oppimisympäristö. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sosiaalisen-median-oppimisymparisto#5e952fc4 (Luettu 16.2.2021)

Terveyskylä. Naistalo. Raskaus ja synnytys. Saatavilla sähköisesti: https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys (Luettu 15.2.2021)

THL. Lapset, nuoret ja perheet. Perhevalmennus. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/aitiys_ja_lastenneuvola/aitiysneuvola/perhevalmennus (Luettu 15.2.2021)

Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja sen ehkäisy

Tekstini on essee kurssilta Stressi- ja kriisitilanteet lapsuudessa ja nuoruudessa

LASTEN KALTOINKOHTELU

Suomen perustuslain 7§ lausutaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus turvattuun elämään. Lasten oikeuksien julistuksessa (YK 1990) tuodaan esille lasten oikeus lähiympäristön suomaan turvaan, suojeluun ja huolenpitoon. Artiklassa 19 julistetaan, että lapsella on laillinen oikeus olla joutumatta kaltoinkohtelun, hyväksikäytön, ruumiillisen tai henkisen väkivallan uhriksi ja artiklassa 20 lisätään, että jos perhe ei pysty lasta suojelemaan kaltoinkohtelulta, julkisen vallan on turvattava lapsen kasvu ja kehitys. Tästä huolimatta maailmanlaajuisesti lähes kolmannes lapsista joutuu kohtaamaan kaltoinkohtelua ja tekijänä on usein lähihuoltaja (WHO 2021).

Lasten kaltoinkohtelu tarkoittaa lapsen hoidon, huolenpidon ja kehityksen laiminlyöntiä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, jolla on vakavat seuraukset lapsen tulevaisuuteen. Lapsi altistuu väkivallalle myös todistamalla sitä. Fyysinen pahoinpitely voi aiheuttaa kipua ja vammoja. Henkinen väkivalta voi olla nöyryyttämistä, alistamista tai uhkaamista. Laiminlyöty lapsi ei saa kasvun ja kehityksen mukaista huolenpitoa. Kuritusväkivalta perheessä voi liittyä autoritääriseen kasvatustyyliin. Lapsen terveys ja mielenterveys vaarantuvat kaltoinkohtelun myötä, mikä voi vaikuttaa lapsen toimintakykyyn elämässä, opiskelussa ja työskentelyssä. Lasten kaltoinkohtelu kulkee usein ylisukupolvisesti ja siirtyy käyttäytymismallina seuraavalle sukupolvelle. Lasten kaltoinkohtelu on tärkeä tunnistaa ja sen ehkäisy on mahdollista moniammatillisen yhteistyön voimin. (Hotus 2015, WHO 2021)

LASTEN KALTOINKOHTELUN TUNNISTAMINEN

Suomessa lasten joutuminen fyysisen väkivallan uhreiksi on hieman lisääntynyt vuosikymmenen aikana erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten joukossa. Kolmannes maamme lapsista kohtaa lähisuhdeväkivaltaa. Kuolemaan johtava väkivalta on asteittain vähentynyt. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat niin ikään lisääntyneet, mutta poliisin tietoon tulleet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ovat vähentyneet kymmenen vuoden aikana, hyväksikäyttötapaukset ovat jääneet luultavasti salaisuuksiksi. Pieniä lapsia kaltoinkohtelevat usein omat vanhemmat ja nuoria muut henkilöt. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Omassa työssäni äitiys- ja lastenneuvolassa kohtaan huono-osaisuutta ja kaltoinkohtelua valitettavan usein, mutta uskon, että silti suurin osa tilanteista jää piiloon.

Lapsen kasvurauha perheessä ei aina toteudu. Maaret Kallion kolumni Helsingin Sanomissa (2021) tuo koskettavasti esille lapsen näkökulman turvattomuudesta, lapsi on kyläilemässä kaverillaan ja odottaa koko ajan myrskyn käynnistymistä, turvattomuudesta on tullut normaalia. Turvattomuudelle ja kaltoinkohtelulle alttiita lapsiryhmiä ovat maahanmuuttajat, vammaiset tai sairaat lapset. Pojat kokevat enemmän fyysistä väkivaltaa ja tytöt seksuaalista häirintää. Lapset ovat alttiimpia kaltoinkohtelulle perheissä, joissa käytetään kuritusväkivaltaa tai lapsiryhmissä, joissa esiintyy kiusaamista kaltoinkohtelulle. (Korpilahti 2018, THL 2021)

Väkivallalle alttiita ovat myös pienipainoisina syntyneet lapset sekä uhmaiässä olevat, itkuiset ja tottelemattomat lapset (Hotus 2015). Vauvan itkuisuus, keskosuus tai kaksosuus ovat riskitekijöitä vauvan ravistelulle, joka aiheuttaa vauvalle eriasteisia aivovammoja (Kivitie-Kallio & Tupola 2004, Hotus 2015). Münchausen by proxysta voi olla kyse, jos perheen lapsilla on paljon terveydenhuollon käyntejä, jolloin äiti saattaa käyttää henkistä ja fyysistä valtaansa aiheuttaakseen lapselle sairauksia ja vammoja. Perheessä ilmenevät vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdehäiriöt, sairaudet, stressi, sosiaalinen huono-osaisuus tai syrjäytyminen, päihteiden käyttö, vanhemmuuden epätasainen jakautuminen, rajattomuus, tukiverkoston puute tai kasvatushaasteet voivat lisätä riskiä lasten kaltoinkohtelulle. Riskitekijät eivät yksinään vahvista kaltoinkohtelua, mutta kokonaisuutena ja kasautuneina lisäävät todennäköisyyttä. (Hotus 2015) Olen huomannut itsekin, että nykypäivän perheet ovat uupuneita ja heikon tukiverkoston varassa, mikä altistaa lapset ylilyönneille ja kaltoinkohtelulle.

Fyysisiä merkkejä kaltoinkohtelusta voivat olla oudon oloiset tai selvärajaiset vatsalla, päässä tai kasvoilla olevat mustelmat, palovammat tai limakalvovammat ja lapsen huonovointisuus. Mustelmia voi löytyä myös selältä, niskasta, korvalehdistä ja ne voivat olla rykelminä. Luiden tai hampaiden murtumat sekä päävammat pienillä lapsilla ovat aina epäilyttäviä ja isommillakin lapsilla, jos ne eivät vastaa vammamekanismia. Joskus pahoinpitely, kuten sisäelinvammat tai kemiallinen pahoinpitely, näkyvät vasta laboratorioarvoista. (Hotus 2015, Tupola ym. 2015)

Henkisiä merkkejä kaltoinkohtelusta saattavat olla turvattomuus, pelokkuus, käytös-, tunne-elämän tai mielenterveyden ongelmat. Lapsen voi olla vaikea sopeutua päiväkotiin tai kouluun tai hänellä on psykosomaattista oireilua tai kipuoireilua ja mahdollisesti paljon terveydenhuollon käyntejä. Kasvun ja kehityksen häiriöt voivat viitata kaltoinkohteluun. Perheen rajattomuuden tai elämänhallinnan ongelmat voivat kokonaisuudessaan olla merkkejä kaltoinkohtelusta. (Hotus 2015) Henkistä kaltoinkohtelua on mielestäni vaikea tunnistaa neuvolassa, tarvitaan herkkää korvaa, mutta esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, jossa lasta nähdään päivittäin, voi muutoksia olla helpompi huomata.

Kaltoinkohtelu voi aiheuttaa akuutin tai traumaperäisen stressireaktion, jolloin lapsi vaikuttaa ahdistuneelta, lamaantuneelta tai ylivirittyneeltä, mielen täyttävät ahdistavat muistikuvat ja lapsen on vaikea nukkua. Oireet ilmaantuvat joko heti tai pikkuhiljaa kuukausien aikana. (Traumaperäinen stressihäiriö: Käypä Hoito, 2020) Kaltoinkohtelun jatkuessa fysiologinen stressireaktio vaikuttaa kehon stressinsäätelyjärjestelmään ja hermostoon. Syke ja verenpaine jäävät korkealle, kehossa voi alkaa muodostua matala-asteinen tulehdus ja immuunipuolustus heikentyä, jolloin riski erilaisille sairauksille lisääntyy. Pitkäkestoinen stressi muokkaa hermostoa, aiheuttaa alisuoriutumista ja uupumusta sekä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. (Ahl 2020) Olen sitä mieltä, että monien lasten sosiaalisten ongelmien, kuten kiusaamisen, käytöshäiriöiden tai mielenterveyshäiriöiden taustalla voi osaltaan olla syystä tai toisesta johtuvaa pitkäkestoista stressiä. Kansanterveydellisesti sillä on suuri merkitys suomalaisten hyvinvointiin.

Jos perheen asioista nousee huoli, ohjataan perhe esimerkiksi perhetyöhön tai perheneuvolaan ja autetaan saamaan myös konkreettista lastenhoitoapua (Hotus 2015). Jos riskitekijöitä on monia ja huoli on suuri, jokaisella viranomaisella on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida lapsen turvallisuus, perheen palvelutarve ja jatkotoimenpiteet. Lastensuojelun tavoitteena on kartoittaa kattavasti lapsen lähiympäristöä ja sen kykyä huolehtia lapsesta. (Muukkonen & Tulensalo 2015) Jokaisella lapsen kaltoinkohtelua epäilevällä on sama ilmoitusvelvollisuus, olisi tärkeää, että kaikki osallistuisivat lasten huolenpitoon. Lastensuojeluilmoitus voi perheestä tuntua pelottavalta, mutta osa perheistä on hyvin helpottuneita, että saavat vihdoin apua. Lastensuojelun kuormittuneisuus tosin voi viivästyttää avun saantia turhan pitkään.

Kaltoinkohtelua kokenut lapsi tai nuori tarvitsee vahvaa psykososiaalista tukea ja apua. Kun kaltoinkohtelusta tulee vain epäilykin, toimitaan rauhallisesti ja hienotunteisesti, mutta suoraviivaisesti. Tilanne selvitetään moniammatillisessa yhteistyössä perheen, terveydenhuollon, poliisin, erikoissairaanhoidon sekä lastensuojelun välillä. (Tupola ym. 2015) Perheen kokonaistilanne ja tausta on tärkeää kartoittaa sekä kysyä vanhemmilta suoraan kaltoinkohtelusta (Hotus 2015).

LASTEN KALTOINKOHTELUN ENNALTAEHKÄISY

Perheen hyvä vuorovaikutusilmapiiri ja turvalliset kiintymyssuhteet suojaavat ja turvaavat kasvavaa lasta. Täydellistä perhettä ei ole, mutta läsnäoleva ja riittävän hyvä vanhemmuus ja lapsilähtöinen kasvatus tukevat lapsen kehitystä optimaalisesti. Lapsen kuuleminen ja osallisuus perheessä vahvistavat lapsen itseohjautuvuutta sekä sosiaalisia taitoja ja pärjäämistä elämässä. Vanhempien on tärkeä rakastaa, pitää lapsille turvallisia rajoja sekä huolehtia omasta parisuhteestaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019)

Lasten ja nuorten kokemaa kaltoinkohtelua on kansanterveydellisestä ja inhmillisestä näkökulmasta erittäin tärkeää ennaltaehkäistä. Kaltoinkohtelun ennaltaehkäisy perustuu yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden ymmärtämiseen ja tukemiseen. Perheiden osallisuuden tukeminen ja syrjäytymisen sekä huono-osaisuuden vähentäminen ennaltaehkäisee ongelmia ja väkivaltaa sekä edistää turvallisuutta. Osallisuutta kokeva perhe saa voimavaransa käyttöön, nauttii sosiaalisen verkostonsa ja toimivan, ennakoidun vuorovaikutuksen eduista sekä turvallisuuden tunteesta. Osallisuutta kokevat lapset ja nuoret kasvavat vahvaan itsetuntemukseen ja saavat mahdollisuuden vaikuttaa sekä heillä on mahdollisuus ymmärtää kaltoinkohtelun epänormaalius ja pyytää apua. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019)

Turvataitojen ja sosioemotionaalisten taitojen kasvatus ennaltaehkäisee lasten ja nuorten kaltoinkohtelua. Turvataitojen avulla lapsi oppii tunnistamaan oikeuksiaan, rajojaan ja pitämään itsestään ja toisista huolta. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen auttaa lapsia ja nuoria säätelemään erilaisia virinneitä tunteita ja niihin reagoimista. Itsetuntemuksen kasvaessa kasvavat myös voimavarat välittää toisista ihmisistä. Turvataidot ja sosioemotionaaliset taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa oman perheen ja muun lähiympäristön kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Turvataidot vahvistavat kehotyytyväisyyttä, identiteettiä ja lapsen arvoa ja niitä olisi tärkeä käydä lasten kanssa läpi perheissä, varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa.

Moniammatillinen yhteistyö ennaltaehkäisee lasten ja nuorten kaltoinkohtelua toimiessaan läpinäkyvästi ja hyvässä vuorovaikutuksessa eri tahojen kesken. Moniammatillisessa yhteistyössä on sovittuina hyvät toimintamallit ja esteetön tiedonkulku perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Perheiden palvelujen pitää olla helposti ja matalalla kynnyksellä saavutettavissa ja palveluissa toimia aito yhteistyö. Perheiden palvelujen henkilökuntaa on myös koulutettava säännöllisin väliajoin kohtaamaan perheitä, tunnistamaan huolenaiheita ja puuttumaan kaltoinkohteluun. (Hotus 2015) Valitettavasti olen itse huomannut, että läheskään aina palvelujen välinen tieto ei välity ja perheet joutuvat hakemaan apua monta kertaa. Olen sitä mieltä, että moniammatillista yhteistyötä olisi hiottava vielä monessa organisaatiossa jouhevammaksi.

Ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa on tehtävänä ja vastuuna kohdata perheitä yksilölähtöisesti ja seuloa perheiden voimavaroja sekä huolia vastaanotto- ja kotikäynneillä. Perheitä on ennaltaehkäisevissä palveluissa tärkeä kohdata arvostaen ja luoden luottamuksellisia asiakassuhteita. Keskustelunaiheita ovat vanhempien omat lapsuudenkokemukset, kasvatustyylit, kurinpitokeinot ja mahdollisesti oma koettu kaltoinkohtelu. Tietoa jaetaan lapsen kasvusta ja kehitysvaiheista, tukiverkoston tärkeydestä, parisuhteen hoitamisesta ja perheväkivallan muodoista. (Hotus 2015) Äitiys- ja lastenneuvolassa pyydetään vanhempia tarvittaessa täyttämään väkivaltakysely. Olen sitä mieltä, että kysely on todella tärkeä puheeksiotto perheille, vaikka he eivät sitä aina uskaltaisi rehellisesti täyttääkään. Sosiaalihuolto puolestaan tarjoaa perheneuvolan vastaanottokäyntejä perheen huolissa tai ennaltaehkäisevää perhetyötä jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Kolmas sektori tuottaa myös laajalti ennaltaehkäiseviä perhepalveluja ja vertaistuen palveluja. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019)

Varhaiskasvatuksessa tavataan kaikki perheet varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa, jossa otetaan puheeksi lapsen kehitys ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Päiväkotiryhmässä on turvallista opetella tärkeitä sosiaalisia taitoja, jos aikuiset ovat turvallisesti läsnä. Peruskoulun aikana perhe tapaa opettajaa kolmikantakeskusteluissa, kouluterveydenhoitajaa kouluterveydenhuollossa ja varhaisissa huolenaiheissa voi kääntyä oppilashuoltotyöryhmän puoleen. (Sosiaali- ja terveysministeriö) Opetussuunnitelman tavoitteena on opettaa lapsille ja nuorille monipuolisia vuorovaikutustaitoja, erityisesti keskitytään tunne- ja ongelmanratkaisutaitoihin, tavoite on kirjattu myös lainsäädäntöön (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, Sosiaali- ja terveysministeriö 2019). Myös monia erilaisia kansallisia hankkeita ja ohjelmia on perustettu kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseksi ja osallisuuden, turvataitojen ja sosioemotionaalisten taitojen tukemiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019).

KASVURAUHA

Julkisen vallan on taattava lapsille ja perheille kasvurauha vaikuttamalla sosiaaliseen eriarvoisuuteen, lapsiköyhyyteen ja ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Uusi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmatyö pyrkivät vaikuttamaan perheiden varhaiseen tukeen, matalan kynnyksen palveluihin ja toimivaan lastensuojelutyöhön. Äitiys- ja lastenneuvolat sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuolto tavoittavat lähes kaikki suomalaiset lapset, nuoret ja perheet tekemällä moniammatillista yhteistyötä muiden tahojen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019) Näillä keinoilla tavoitellaan lasten perusoikeuksien toteutumista.  

LÄHDELUETTELO

Ahl N-M. 2020. Pitkään jatkuneen stressin seurauksia. Mitä on stressi? Verkkoluento. Itä-Suomen yliopisto. (Kuunneltu 1.2.2021)

Hotus. Hoitotyön tutkimussäätiö. Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hoitosuositus – Tutkimusnäytöllä tuloksiin. 2015. Saatavissa sähköisesti osoitteessa: https://www.hotus.fi/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistamisen-tehokkaat-menetelmat-sosiaali-ja-terveydenhuollossa-hoitosuositus/ (Luettu 5.2.2021)

Kallio M. Sinunkin lähelläsi voi olla lapsi, joka kantaa synkkää salaisuutta – Tällainen on lapsuus, jossa turvallisuus on vierasta kieltä. Helsingin Sanomat. 3.2.2021. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000007772219.html?fbclid=IwAR1EXiwrvPj0mhXWlk6EKXhfgfXNSAqKWHK0T7IHRZHV0fr1kYJscmNu6KY (Luettu 5.2.2021)

Kivitie-Kallio S & Tupola S. Ravistellun vauvan oireyhtymä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Saatavissa sähköisesti osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/duo94542 (Luettu 5.2.2021)

Korpilahti U. (toim.) Kansallisen lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelman tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2018-2025. Osa I. Työpaperi 11/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: 2018.

Muukkonen T & Tulensalo H. Lastensuojelun tehtävät, kun lapsen epäillään kokeneen väkivaltaa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2015. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/10/duo12268 (Luettu 5.2.2021)

Sosiaali- ja terveysministeriö. Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020-2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27. Helsinki: 2019.

Suomen perustuslaki. 1999/731. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Saatavilla sähköisesti: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=perustuslaki#L2 (Luettu 4.2.2021)

THL. Lapset, nuoret ja perheet. Lapsiin kohdistuva väkivalta. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/vakivallan-ehkaisy/lapsiin-kohdistuva-vakivalta (Luettu 4.2.2021)

Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 5.2.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Tupola S, Kivitie-Kallio S, Kallio P, Koskinen S & Alapulli H. Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä – tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/10/duo12271 (Luettu 5.2.2021)

WHO. Child maltreatment. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/child-maltreatment (Luettu 4.2.2021)

Yhdistyneet kansakunnat. Convention of the rights of the child. Annettu 20.11.1989. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.ohchr.org/Documents/ProfessionalInterest/crc.pdf (Luettu 4.2.2021)

Nuorten syrjäytyminen

Tekstini on essee kurssilta Lasten ja nuorten hyvinvoinnin sosiaaliset ulottuvuudet

Hyvinvoinnista syrjäytymiseen

Hyvinvointi on fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä ulottuvuuksista syntyvää laadukasta elämää. Optimaalisen hyvä terveydentila ja työkyky, riittävä uni, elämästä nauttiminen ja yhteiskunnallinen osallisuus, ihmissuhteet ja taloudelliset resurssit sekä elinympäristö vaikuttavat hyvinvointiin myönteisesti. Hyvinvointi on sosiaalista pääomaa, joka ilmenee perheen kulttuurissa, sosioekonomisessa asemassa ja asuinympäristössä, kodin ja koulun ilmapiirissä, kasvatusasenteissa, nuorten saamassa ohjauksessa ja tuessa sekä yhteenkuuluvuuden tunteessa (Korkiamäki 2013).

Syrjäytyminen tarkoittaa hyvinvoinnin ja osallisuuden vähenemistä yhteiskunnan toiminnoissa eli koulutuksesta, työstä, palveluista tai sosiaalisista ryhmistä pois jäämistä (Reivinen & Vähäkylä 2013). Huonon elämänlaadun ja syrjäytymisen taustalla saattaa olla ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunnetta, kiusaamista, opiskelu- tai työelämästä pois putoamista (Aaltonen ym. 2018) Yhteiskunnan rakenteet voivat ylläpitää syrjäytymistä (Rikala 2018). Syrjäytymiseen liittyy usein huono-osaisuus, jolla tarkoitetaan eriarvoisuutta ja köyhyyttä, jolloin elämänlaatu ja elintaso saattavat heikentyä. Huono-osaisuutta ja syrjäytymistä voidaan tarkastella myös sosioekonomisen aseman ja taloudellisen, sosiaalisen tai hyvinvoinnin eriarvoisuuden kautta. Sosioekonominen huono-osaisuus kietoutuu muihin sosiaalisiin haasteisiin ja kasautuu tiettyyn ryhmään väestössä, mikä näkyy väestön terveydentilassa, tulotasossa tai asumisympäristössä. Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä alemmissa sosiaalisissa ryhmissä ja ne aiheuttavat osaltaan työkyvyttömyyttä, joka voi alkaa jo varhain opiskeluvaiheessa tai ilmaantua myöhemmin ja vaikuttaen työssä jaksamiseen ja selviämiseen. (Rikala 2018)

Miksi niin moni suomalainen nuori syrjäytyy?

Yhteiskunnan rakenteellinen eriarvoisuus, joka voi johtaa syrjäytymiseen, muodostuu poliittisen sekä taloudellisen vallan epätasaisesta jakautumisesta ja yhteiskunnan välinpitämättömyydestä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntymässä ja kuilu huono- sekä parempiosaisten välillä kasvamassa, mikä aiheuttaa eroja elintasossa, elämänlaadussa ja -tavoissa. Eriarvoisuus lisää myös syrjäytymistä ja vaikeuttaa hakeutumista yhteiskunnallisiin toimintoihin. (Saari 2015) Vaikka sosiaaliluokat vaikuttavat nykyajan Suomessa olevan jo historiaa, niin hierarkia ja tulotaso määrittelevät yhä ihmisiä omiin väestöryhmiinsä. Taloustaantumat vaikuttavat myös työelämän epävarmuuteen ja vähentävät sosiaaliturvaetuuksia (Aaltonen & Kivijärvi 2018). Taantumat ovat olleet aiheuttamassa henkilökohtaisia tragedioita monissa perheissä äkillisen työttömyyden ja talousvaikeuksien myötä.

Suomalainen yhteiskunta pyrkii tasavertaisuuteen elämän alussa ja lopussa. Neuvolapalveluista kouluterveydenhoitoon ja työelämästä ikäihmisten palveluihin. Miksi silti niin moni suomalainen nuori syrjäytyy? Syrjäytyminen on periytyvää, ylisukupolvista ja varhain alkavaa. Lapsuuden olosuhteilla ja kokemuksilla on suuri rooli osallisuuden vähenemisessä yhteiskunnan toiminnoista. Raskausajan olosuhteet vaikuttavat sikiön kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Sikiö pyrkii sopeutumaan ulkomaailman viesteihin, mutta niillä saattaa olla suuri merkitys synnytyksen sujuvuuteen, äidin ja vauvan komplikaatioihin sekä sikiön neurologiseen kehitykseen. Syntymän jälkeen lapsi aloittaa heti sosiaalisen ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen ja hakee kiintymystä, turvaa sekä vastetta aloitteisiinsa. Vuorovaikutustilanteet muovaavat lapsen käsitysmaailmaa elämän turvallisuudesta ja arvokkuudesta. Hyväksytyksi tuleminen ja ryhmään kuuluminen sekä muut varhaiset kokemukset muokkaavat neurologista kehitystä ja vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihin, itsesäätelyyn, tunne-elämään sekä pystyvyyden tunteeseen ja resilienssiin, joita tarvitaan stressitilanteissa. (Reivinen & Vähäkylä 2013)

Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen uhkaa voivat ennakoida huoli perheen jaksamisesta, psyykkinen tai fyysinen oireilu, oppimisvaikeudet koulussa tai asuinympäristöön kasautuneet sosiaaliset ongelmat (Reivinen & Vähäkylä 2013). Äitiys- ja lastenneuvoloiden, varhaiskasvatuksen, peruskoulun, kouluterveydenhuollon ja muiden lapsiperheiden palvelujen tehtävänä on ennaltaehkäistä perheiden haasteita varhaisen puuttumisen ja voimavarakeskeisen työskentelyn keinoin. On tärkeää nostaa esiin perheiden omia voimavaroja ja rohkaista osallisuuteen, mutta toisaalta ilmaista huoli ja puuttua siihen varhaisessa vaiheessa. Perheiden haasteiden tunnistaminen on melko helppoa, mutta luottamuksen saavuttaminen ja perheen avuntarpeen myöntäminen on usein vaikeampaa.

Juurisyyt nuoren syrjäytymisen taustalla ovat monitahoisia. Nuoren syrjäytymisen taustalla voi olla päihdeongelmia, sosiaalisia pelkoja, taloudellisia vaikeuksia tai mielenterveysongelmia. Koulussa pärjäämiseen vaikuttavat oppimisvaikeudet ja vähäinen perheen ja koulun tuki, uuden oppiminen on vaikeaa, jos ei aiemmin opittua ole sisäistänyt. Nuoren heikko elämänhallinta vaikuttaa perus- ja koulutukseen sekä työnhakuun, koska nuori saattaa lähtökohtiensa vuoksi alisuoriutua. (Saari 2015) Etninen tausta vaikuttaa nuoren sosiaalisiin ympyröihin, suoriutumiseen koulussa, terveydentilaan sekä sopeutumiseen kielitaidon ja kulttuurin myötä (Reivinen & Vähäkylä 2013), niinpä maahanmuuttajien, erityisesti miesten, syrjäytymisriski pitäisi huomioida palveluissa (Oljemark 2013).

Perhe, ystävät ja kaverijoukko ovat tärkeässä roolissa pitämään nuoren pinnalla erilaisten kehityskausien ja haasteiden virrassa. Itsetunto, luottamus ja turvallisuudentunne auttavat nuorta olemaan oma itsensä, löytämään oman identiteettinsä ja paikkansa yhteiskunnassa sekä oppia hyväksymään kaikenlaisia tunteita ja pärjäämään niiden kanssa. Ystävien kautta nuori voi peilata erilaisia asioita kuin perhesuhteissa, nuori voi haastaa itseään ja saada kannattelevaa vertaistukea. Kaveriporukassa nuori saa mahdollisuuden harrastaa, toteuttaa itseään ja harjoitella ihmissuhteita. Tänä päivänä erilaiset verkkoyhteisöt ovat tärkeitä nuorille ja sekä tukevat nuorten kehitystä että aiheuttavat riskejä nettiriippuvuuden tai kiusaamisen muodossa.

Nuorilla on tarve kuulua porukkaan, siksi yksinäisyys tai kiusaaminen voivat tuntua musertavilta. Temperamentti ja huonot kokemukset yhdessä saattavat johtaa myös sosiaalisiin pelkoihin ja kaveriporukan ulkoupuolelle hakeutumiseen. Kiusaaminen voi tapahtua huomaamatta eristämisenä muista, kiusaamisena sosiaalisessa mediassa tai suoranaisena väkivaltana ja se jättää aina jäljen sekä aiheuttaa turvattomuutta. Nuori, joka ei saa tukea, on todella yksin, porukan ulkopuolelle joutuminen tekee kipeää. Voimavaraisella nuorella on mahdollisuuksia selvitä, mutta huono-osaisista lähtökohdista käsin voi pärjääminen olla haastavaa ja johtaa syrjäytymiseen.

Nuorten aikuisten syrjäytymisen takana on alisuoriutumista, joka on yhteydessä koettuun yksinäisyyteen, epäluottamukseen lähisuhteissa, heikkoon itsetuntoon, elämänhallintaan sekä toimintakykyyn, koska alisuoriutuvan nuoren on vaikea työllistyä (Lehtonen & Kallunki 2013). Tilastokeskus määrittelee työttömät nuoret NEET-indikaattorilla työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviksi 15-29 -vuotiaiksi nuoriksi, joiden työmarkkina-asema on heikentynyt. Vuoden 2008 taantuman myötä erityisesti keskiasteella koulutetut nuoret miehet jäivät työttömiksi ja nuorten on ylipäänsä vaikeampi päästä korkeampiin asemiin työelämässä. (Alatalo ym. 2017) Sosiaalituista koostuvilla minimituloilla eläminen vaarantaa nuoren osallisuutta yhteiskunnassa, koska pitkäaikaistyöttömän nuoren itsetunto on heikko ja lisätaakat, kuten sairaus tai oppimisvaikeudet lisäävät syrjäytymistä. (Oljemark 2013)

Syrjäytymisen ennaltaehkäisy

Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi oli Oljemarkin (2013) artikkelissa mielenkiintoisia näkökulmia. Nuorten ammatillisten koulutuspaikkojen määrä olisi hyvä lisätä ja koulupudokkaiden tukemisen pitäisi panostaa perus- ja jatkokoulutuksessa. Kaikille nuorille työttömille voitaisi tarjota työharjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkoja. Moniammatillista yhteistyötä ja ammatinvalinnan ohjausvalmiuksia pitäisi kehittää nuorten neuvonta- ja ohjauspalveluissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jalkautuvaa ja etsivää nuorisotyötä olisi tärkeä lisätä ja muokata vastaamaan nuorten tarpeisiin. Ennen kaikkea merkittävintä olisi kuunnella herkällä korvalla nuorten omia näkökulmia ja toiveita.

Sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien varhainen ennaltaehkäisy on edullisin ja vaikuttavin keino vähentää nuorten syrjäytymistä yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on monia erilaisia keinoja ennaltaehkäisyyn, mutta resursseja ei saada nuorten käyttöön, koska palvelut ovat liian kaukana nuorten arjesta. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa olisi keinoja tukea nuoria, mutta toimintaa olisi hyvä muokata moniammatillisemmaksi. Kouluterveydenhoitaja on nuorille tuttu hahmo ja vastaanotolle hakeudutaan helposti, olisi hienoa, jos samalla käynnillä voitaisi nuoren tilanteeseen ottaa kantaa kokonaisvaltaisemmin. Nuorten pitäisi saada tulla ohjaukseen matalalla kynnyksellä ja nuorille on tärkeää opettaa, miten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä toimii. Kouluterveydenhoitajat ja lääkärit tarvitsevat lisää aikaa ja resursseja sekä työtiimiinsä sosiaali- ja yhteiskunnallisten alojen asiantuntijoita, jotta nuorten ongelmat voidaan havaita ja puuttua niihin ajoissa.

Kouluterveydenhuollon perustehtävinä on saada keskustelua aikaan nuoren ja perheen elintavoista, kuten terveellisistä ruokailutottumuksista, riittävästä unesta ja liikunnasta sekä tunnistaa perheen haasteet ja voimavarat. Koulun kanssa yhteistyössä tärkeää on tunnistaa nuoret, jotka kärsivät yksinäisyydestä tai joilla on oppimisvaikeuksia. Kouluterveydenhuollossa olisi hyvä keskittyä myös mielenterveysongelmien, erityisesti masennuksen tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Masennuskyselyjä tehdään nuorille, mutta niiden teettäminen olisi hyvä olla säännönmukaista ja lievänkin masennuksen seurannan johdonmukaista. Nuorille olisi tärkeää kertoa masennuksen oireista, jotta he voivat itse tunnistaa matalan mielialan. Masennuksen ehkäisemiseksi kouluterveydenhuolto voisi enemmän olla mukana erilaisissa kampanjoissa koulussa tai harrastusryhmissä, joissa vahvistetaan itsetuntoa, koska itsetunnon yhteyttä masennukseen ei riittävästi ymmärretä.

Kunnat voivat toimia syrjäytymisen ehkäisytyössä tarjoamalla ilmaisia harrastusmahdollisuuksia nuorille, jolloin eriarvoisuus vähenee. Nuoret voisi ottaa mukaan suunnittelu- ja toteutustyöhön, jolloin nuorten oma ääni tulee esille. Iltaisin kaduille olisi tärkeää jalkauttaa nuorisotyöntekijöitä, jotka etsivät sosiaalisissa ongelmissa painivia nuoria. Luottamuksellinen suhde ja ennaltaehkäisevä, voimavaroja etsivä työmuoto tukee nuorta enemmän kuin korjaava työ. Nuorisotyöntekijöillä on myös mahdollisuus päästä nuorten ja aikuisten välille viestinviejiksi tai aikuisiksi, jotka välittävät nuorista ja viettävät heidän kanssaan aikaa. Nuori saa pulmiinsa apua parhaiten silloin, kun aikuiset ja lähipiiri työskentelevät yhdessä nuoren kanssa hänen parhaakseen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä pitää ottaa perhe mukaan, koska nuoret tarvitsevat aikuisuuteen asti tukea, rakkautta ja rajoja omalta lähipiiriltään. Moniammatillinen työ kannattaa suunnata erityisesti huono-osaisimpiin perheisiin, mutta laajalla otteella kaikkiin perheisiin alueellisesti.

Moni suomalainen nuori syrjäytyy, koska sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet lisäävät kuiluja hyvä- ja huono-osaisten välille ja kuilu on yhä levenemässä. Syrjäytyminen voi olla ylisukupolvista, sosiaalinen asema ja ongelmat periytyvät seuraavalle sukupolvelle, jos avuntarvetta ei tiedosteta, eikä siihen saada oikeanlaista tukea. Sosiaalisten ongelmien kasaantuminen voi näkyä perheissä heikkona terveydentilana ja työkykynä, epäterveellisinä elintapoina, kasvatushaasteina ja oppimisvaikeuksina. Perheen mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä asuinympäristön haasteet lisäävät riskiä syrjäytyä. Syrjäytymistä voidaan ehkäistä moniammatillisella yhteistyöllä nuorten ja perheiden keskuudessa tunnistamalla taloudellisia haasteita, oppimisvaikeuksia ja yksinäisyyttä, joista nuoret kärsivät sekä tukemalla perheitä jo aivan alusta asti tunnistamaan omia voimavarojaan jo perheenperustamisvaiheessa. Varhaisen puuttumisen keinoilla ehkäistään vakavampien ongelmien syntymistä.
 

LÄHDELUETTELO

Aaltonen S & Kivijärvi A (toim). Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura verkkojulkaisuja 136. Nuorisotutkimusseura ja tekijät: 2018.

Alatalo J, Mähönen E & Räisänen H. Nuorten ja nuorten aikuisten työelämän ja sen ulkopuolisuus. TEM-analyyseja 76/2017. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki: 2017.
Korkiamäki R. Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Akateeminen väitöskirja. Suomen yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Tampere: 2013.

Lehtonen O & Kallunki V. Nuorten aikuisten syrjäytymiskierre. Janus vol. 21 (2) 2013, 128–143.

Oljemark J. Huomioidaanko nuorten näkökulma syrjäytymiskeskustelussa? Janus
vol. 21 (1) 2013, 59–67

Rikala, S. Masennus, työkyvyttömyys ja sosiaalinen eriarvoisuus nuorten aikuisten elämänkuluissa. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 83 (2018):2.

Saari J. Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus Helsinki University Press. Tallinna: 2015.

Lasten kestävyyskunto ennen ja nyt

Tekstini on oppimistehtävä kurssilta Liikunta ja terveys

Yle uutisten verkkosivuilla uutisoitiin tuoreeltaan 9.12.2020 lasten kestävyyskunnon heikentymisestä. Lapsille ja nuorille tehdään Move-testin avulla fyysisen toimintakunnon mittauksia viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Kestävyyskunnon heikentyminen ilmeni testin 20 metrin viivajuoksussa. Uutisessa ollaan huolissaan heikentyneen lasten ja nuorten kestävyyskunnon vaikutuksesta terveyteen ja toimintakykyyn sekä koronapandemian yhteydestä lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen.

Varhaiskasvatusikäisten lasten liikuntasuosituksessa suositellaan kolme tuntia monipuolista liikuntaa päivittäin. Uunelle on tärkeää varata riittävästi aikaa. Paikallaan oloa lapsille ei tuntia pitempään suositella. Lapset oppivat uusia asioita toiminnallisesti ja sosiaalisesti toisten kanssa leikkiessään. Lapsia kannattaa rohkaista yrittämään ja kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja. Lapsille järjestetyn liikunnan pitää olla tasavertaista ja suunnitelmallista sekä varhaiskasvatuksessa että liikuntaseuroissa. Lasten liikkuminen suositusten mukaisesti on kaikkien lasten kanssa tekemisissä olevien tahojen vastuulla. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016) Mielestäni on erittäin tärkeää huomioida juuri pienten lasten liikunnan merkitys terveystottumusten kehittymisessä, koska lapsille on tärkeää antaa liikkuvan perheen malli ja välittää heille liikunnan iloa, joka säilyy myöhemminkin elämässä.

Nuoren Suomen lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmän (2008) peruskouluikäisille lapsille ja nuorille laatimissa liikuntasuosituksissa suositellaan monipuolista ja säännöllistä liikuntaa vähintään 1-2 tuntia päivässä ja korkeintaan kahden tunnin ruutuaikaa. Riittävän unen saantia sekä monipuolista ravitsemusta on hyvä vaalia. Liikuntaan voi sisältyä reipasta sekä rasittavaa sykettä ja hengitystä kiihdyttävää liikuntaa päivittäin. Lihakuntoharjoittelun voi aloittaa ennen murrosikää kolmesti viikossa. Lapsille ja nuorille suositellaan myös luustoa vahvistavaa liikuntaa, kuten hyppyjä ja nopeita liikkeitä sisältäviä joukkuepelejä. Uskoisin, että peruskouluikäiset lapset ja nuoret saattavat kuitenkin olla eriarvoisessa asemassa liikunnan harrastamisen suhteen, koska taloudelliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat liikuntalajien valintaan, eikä kaikkia lapsia kannusteta kotona liikuntaan.

Kestävyyskunto edistää ja tukee terveyttä ja toimintakykyä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Kestävyyskunnolla tarkoitetaan hengitys- ja verenkiertoelimistön maksimaalista hapenottokykyä. Hapenottokykyä voidaan mitata suoraan hengityskaasuista tai erilaisten kuntotestien avulla. Move-testissä kestävyyskuntoa arvioidaan 20 metrin viivajuoksulla. (Pullinen ym. 2017) Laboratorio-olosuhteissa lasten ja nuorten kestävyyskuntoa voidaan arvioida polkupyöräergometritestillä tai kuormituskokeella juoksumatolla. Kestävyyskunnon kehittyminen on yhteydessä perimään, painoindeksiin, liikunnan harrastamiseen ja sukupuoleen. Poikien kestävyyskunto korkeampi kuin tyttöjen. (Lintu ym. 2018).

Move-testaus tarkoittaa fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmää, joka toteutetaan peruskouluissa viidensillä ja kahdeksansilla luokilla osana liikunnanopetusta. Move-testissä selvitetään lasten ja nuorten kestävyyttä, nopeutta, voimaa, liikkuvuutta, motorisia perustaitoja sekä havaintomotorisia taitoja. Move-testauksen tarkoituksena on saada nuoria havainnoimaan ja pohtimaan omaa liikunta- ja toimintakykyään sekä hyödyntää tuloksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä, kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa ja liikuntakasvatuksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin hallinnossa seuraamisessa ja arvioinnissa. (Opetushallitus 2020) Olen työskennellyt 2000-luvun lopussa kouluterveydenhoitajana, jolloin Move-mittauksia ei vielä tehty. Ne olisivat tuoneet välineitä ja keinoja liikuntakasvatukseen ja -neuvontaan kouluterveydenhuollossa ja niitä olisi voitu käyttää myös yhteistyössä perheiden kanssa. Uskoisin, että mittaustulokset liikunnassa kannustavat liikkumaan ja toisaalta tarkastelemaan mahdollisia kehittämiskohtia.

Lasten kestävyyskunnossa on huomattu muutoksia jo viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Kestävyyskunnon muutos on yhteydessä lasten painoindeksin kasvuun. Suurin muutos on tapahtunut vuosikymmeninä 1980-2000, mutta myös aivan viime vuosina kestävyyskunnossa on havaittu heikentymistä. Lasten ja nuorten ylipaino on lisääntynyt, kestävyysliikunnan harrastaminen on vähentynyt, motoriset taidot ovat heikentyneet, mitkä ovat johtamassa kestävyyskunnon fyysisen toimintakyvyn heikentymiseen. (Huotari ym. 2009, Opetushallitus 2020) Mielestäni tärkeimpiä tekijöitä kestävyyskunnon heikentymisen taustalla ovat liikkuvan elämäntavan häviäminen ja ylipainoon yhteydessä oleva ruokavalio. Lapset ja nuoret ovat paljon paikoillaan pelien, ruutujen ja koulutehtävien parissa, eikä kouluun kuljeta enää niin paljon liikkumalla. Lapset ja nuoret kuluttavat myös yhä runsaammin runsasenergistä pikaruokaa ja virvoitusjuomia, jotka lisäävät ylipainoa. Vähäinen liikunta ja ylipaino ovat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä sekä kokonaisuutena ovat yhteydessä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin ja masennukseen.

Tarkastelen Move!-mittausten tuloksia kestävyyskunnon suhteen koko maassa vuosien 2016 ja 2020 välillä. Viidesluokkalaisilla tytöillä kestävyyskunnon ja 20 metrin viivajuoksun tulokset ovat heikentyneet vuodesta 2016 vuoteen 2020. Vuonna 2016 terveyttä edistävällä tasolla oli 39 % tytöistä ja terveyttä heikentävällä tasolla 32 %, kun vuonna 2020 terveyttä edistävällä tasolla oli enää 31 % ja terveyttä heikentävällä tasolla määrä oli lisääntynyt 40,6 %:iin. Viidesluokkalaisista pojista 20 metrin viivajuoksun mittaustuloksissa terveyttä edistävällä tasolla vuonna 2016 oli 34 % ja terveyttä heikentävällä tasolla 36 %, kun taas vuonna 2020 terveyttä edistävällä tasolla oli pojista enää 27,5 % ja terveyttä heikentävällä tasolla osuus oli lisääntynyt 44,6 %:iin. (Opetushallitus 2020)

Kahdeksasluokkalaisten tyttöjen joukossa vuonna 2016 terveyttä ediställä tasolla 20 metrin viivajuoksussa oli 39 % ja terveyttä heikentävällä tasolla 29 %, vuonna 2020 terveyttä edistävällä tasolla oli tytöistä 38,8 % ja terveyttä heikentävällä tasolla 30,2 %. Kahdeksasluokkalaisten poikien joukossa osuus terveyttä edistävällä tasolla vuonna 2016 oli 28 % ja vuonna 2020 34,7 %. Terveyttä heikentävällä tasolla pojista oli vuonna 2016 jopa 40 %, mutta vuunna 2020 enää 36,8 %. Näyttää siltä, että lasten kestävyyskunto on heikentynyt erityisesti viidesluokkalaisten joukossa. Tuloksissa oli havaittavissa myös aluellista vaihtelua, Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa, Kanta-Hämeessä ja Lapissa tulokset olivat keskimääräisesti heikompia. Erityisesti viimeisen vuoden aikana lasten ja kestävyyskuntoon on vaikuttanut koronapandemia ja sen aiheuttama liikkumattomuus. (Opetushallitus 2020)

Perusta terveydelle ja toimintakyvylle luodaan jo lapsuudessa, joten huono fyysinen toimintakyky on yhteydessä vakavien kansansairauksien ilmaantumiseen. Sydän- ja verisuonitauteja, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia, masennusta voitaisi ennaltaehkäistä terveysliikunnalla ja hyvällä kestävyyskunnolla. (Lintu ym. 2018) Hyvä fyysinen toimintakyky edellyttää myös riittävää unta ja monipuolista ravitsemusta, mitkä lapsilla ja nuorilla eivät välttämättä aina toteudu. Mielestäni lasten ja nuorten kestävyyskunnon kohottamiseksi tarvitaan sitkeää monialaista yhteistyötä koulujen, kotien, kouluterveydenhuollon ja liikuntajärjestöjen välillä. Olisi tärkeää löytää hauskoja ja innostavia tapoja liikkua yhdessä.
 
LÄHDELUETTELO

Lintu N, Joensuu L, Barker A, Sansum K, Lakka T, Huotari P & Haapala E. Lasten ja nuorten kestävyyskunto. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/59678/lastenjanuortenkestavyyskunto.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 17.12.2020)

Nuoren Suomen lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä. Opetusministeriö. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://ukkinstituutti.fi/wp-content/uploads/2020/09/A4-liite3-verkkokauppaan-Fyysisen_aktiivisuuden_suositus_kouluikaisille.pdf (Luettu 10.12.2020)

Opetushallitus. Move! Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.oph.fi/fi/move (Luettu 10.12.2020)

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. Saatavilla sähköisesti: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75405/OKM21.pdf (Luettu 18.11.2020)

Pullinen P, Heiskanen J & Siekkinen K. Kestävyyskunto, terveys ja työkyky. Liikkuva koulu. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://liikkuvakoulu.fi/sites/default/files/kestavyyskunto_terveys_tyokyky_0.pdf (Luettu 10.12.2020)

Yle uutisten verkkosivu. 9.12.2020. Huolestuttava suunta jatkuu – lasten ja nuorten kestävyyskunto laskee koko ajan. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-11685078 (Luettu 10.12.2020)

Raskaana olevien naisten imetysaikomus

Tekstini on oppimistehtävä kurssilta Referaattiseminaari.

Tausta

Referoin Reneta Cordeiro Fernandesin ja Doroteia Aparecida Höfelmannin (Ciencia e Saude Coletiva 2020; doi: 10.1590/1413-81232020253.27922017) artikkelin “Intention to breastfeed among pregnant women: association with work, smoking, and previous breastfeeding experience”. Lehden Ciencia e Saude Coletivan IF-luokitus on 1,5. Pääkirjoittaja Reneta Cordeiro Fernandes työskentelee Brasiliassa Paranán liittovaltion yliopistossa vastuualueenaan ruokaturvallisuus. Löysin tutkimuksen Scopus-tietokannasta hakusanoilla ”breastfeeding AND socioeconomic AND status”, etsin tietoa kandidaatintutkielmaani varten ja aion tätä artikkelia hyödyntää myös opinnäytetyössäni.

Johdanto

WHO (2020) suosittelee imetystä kahden vuoden ikään saakka ja kiinteitä ruokia imetyksen ohella kuuden kuukauden iästä alkaen. Äidinmaito ravitsemuksellisen arvon lisäksi edistää fyysistä ja henkistä terveyttä. Imetetyillä lapsilla on vähemmän sairastavuutta ja kuolleisuutta, imetys edistää suun terveyttä ja kognitiivisten toimintojen kehitystä sekä vähentää kakkostyypin diabeteksen ja ylipainon riskiä. Imettävän äidin riski sairastua diabetekseen, rinta- tai munasarjasyöpään vähenee ja imetys ehkäisee raskauksia. Kun imetyksen kestoon vaikuttavat tekijät ovat tiedossa, voidaan imetystä edistää parhaalla mahdollisella tavalla.

Vauvoja vieroitetaan liian varhain ja imetyssuositukset eivät aina toteudu. Imetysaikomus syntyy raskauden ensimmäisen neljänneksen aikana ja se ennakoi merkittävästi imetyksen kestoa. Äidit pitävät tärkeinä imetyksen terveyshyötyjä, luonnollisuutta ja kiintymyssuhteen vahvistumista. Imetys onnistuu todennäköisimmin yli 20-vuotiailla, tupakoimattomilla, korkeammin koulutetuilla, kumppanin kanssa asuvilla äideillä, joilla on aiempi myönteinen imetyskokemus.

Tutkimuksen tarkoitus

Tämän poikittaistutkimuksen tarkoitus on arvioida raskaana olevien naisten imetysaikomusta ja sen yhteyttä työhön, tupakointiin ja aiempaan imetyskokemukseen sekä sosioekonomiseen asemaan, muuhun terveyskäyttäytymiseen ja synnytyshistoriaan.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen osallistujat etsittiin Brasilian Colombon 17 äitiysneuvolayksiköstä toukokuussa 2016. Mukaan hyväksyttiin terveysseurannassa olevat osallistujat, joilla ei ollut riskitekijöitä raskauden suhteen ja jotka saivat kunnallista raskausajan hoitoa ja olivat yli 18-vuotiaita. Otoskokoa on arvioitu luottamusvälin, voimalaskelmien, vaikuttavuuden, esiintyvyyden avulla. Haastattelijat olivat Paranán yliopiston ravitsemustieteilijöitä tai ravitsemustieteen opiskelijoita, he järjestivät pilottitutkimuksen ja testasivat kyselylomaketta, pilottitutkimukseen osallistujat eivät olleet mukana varsinaisessa tutkimuksessa. Väestötieteelliset muuttujat olivat ikä ja kumppanin kanssa asuminen ja sosioekonomiset koulutuksen kesto ja palkkatyö, terveyskäyttäytymisestä arvioitiin tupakointi. Lisäksi käsiteltiin synnytyshistoria, aiemmat imetyskokemukset, imetysaikomus ja sen kesto. Tiedonkeruun jälkeen aiempien imetysten kesto jaettiin kolmeen ryhmään 0-5 kk, 6-23 kk ja 24^ kk, tutkimuksessa analysoitiin ryhmä 6-23 kuukautta.
Otantaa rajattiin 95 % luottamusvälin, 5 % virhemarginaalin ja 50 % tuntemattomien vaikuttajien mukaan. Otantaan lisättiin kokonaisluvusta viidennes mahdollisten poisjääntien vuoksi, jolloin otanta oli 361 raskaana olevaa äitiä.

Tiedot syötettiin EpiData® -ohjelmistoon ja muuttujia analysoitiin keskiarvon, poikkeamien, mediaanin, pienimmän ja suurimman arvon avulla. Yhteyttä muuttujien ja tulosten välillä arvioitiin Pearsonin Chi-Square -testillä ja monimuuttujaisella logistisella regressioanalyysilla. Tutkimuksen eettisyys on vahvistettu Paranán yliopiston eettisen komitean kautta, ja kaikki osallistujat ovat allekirjoittaneet informointikaavakkeen.

Keskeiset tulokset

Lopullisten sisäänottokriteereiden mukaan 322 raskaana olevaa naista osallistui tutkimukseen, iältään he olivat keskimäärin 26,2 vuotta ja imetysaikomuksen raportoineet imettivät edellisiä lapsiaan keskimäärin 13,5 kuukautta. Naisista suurimmalla osalla oli kumppani, alle puolella korkea koulutus ja hieman yli puolella ei ollut palkkatyötä. Kolmannes oli ensisynnyttäjiä, kymmenesosa tupakoitsijoita ja viidennes oli imettänyt edellistä lastaan yli 24 kuukautta. Kolme äitiä ei aikonut imettää lainkaan. Kymmenesosa äideistä aikoi imettää vähemmän kuin kuusi kuukautta ja viidennes pitempään kuin 24 kuukautta. Tutkimuksessa löydettiin seitsemän itsenäistä muuttujaa, jotka jaettiin 18 kategoriaan ja joista saatiin 180 havaintoa. Analyysissa havaittiin, että yksinodottavat äidit, jotka tupakoivat ja työskentelivät, aikoivat imettää alle kuusi kuukautta. Odottavat äidit, joilla oli korkeampi koulutustausta, aikoivat yleensä imettää pitempään kuin kuusi kuukautta. Odottavat äidit, jotka olivat yli 20-vuotiaita, eivätkä tupakoineet ja joilla oli aiempi pitkä imetyskokemus, aikoivat imettää pitempään kuin 24 kuukautta.

Tutkimuksessa arvioitiin imetysaikomusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Naiset aikoivat imettää hiukan yli vuoden, pitempään aikoivat imettää yli 20-vuotiaat naiset, joilla oli taustalla aiempi pitkä imetyskokemus. Varhaista vieroitusta ennen kuuden kuukauden ikää suunnittelivat tupakoivat, työssäkäyvät naiset, joilla ei ollut kumppania. Brasiliassa vuosina 1999-2008 mediaani täysimetyksen kesto oli 1,8 kuukautta ja osittaisimetyksen 11,2 kuukautta. Tässä tutkimuksessa imetysaika havaittiin pitemmäksi, mikä saattaa johtua tutkimusten näkökulmaeroista. Naiset eivät aina voi vaikuttaa imetyksen onnistumiseen, koska imetykseen vaikuttavat myös fysiologiset, kliiniset ja kulttuuriset tekijät, lisäksi imetyksen onnistumiseen vaikuttavat lapsesta johtuvat tekijät, ympäristön paineet, tukiverkosto ja psykologiset tekijät.

Tekijät, jotka vaikuttavat imetysaikomuksen toteutumiseen, ovat samansuuntaisia kuin muissakin tutkimuksissa, mutta imetysaikomus oli pitempi. Imetysaikana tarvitaan kumppanin tuen lisäksi emotionaalista, sosiaalista ja taloudellista tukea sekä tukea parisuhteeseen. Äitiysneuvolan terveysneuvonnassa on hyvä keskustella parisuhdeasioista ja kumppanin roolista samalla, kun keskustellaan imetyksen eduista ja sen herättämistä ristiriitaisista tunteista, näin vaikutetaan myönteisesti myös äidin imetysaikomukseen.

Tutkimuksessa huomattiin, että korkeamman koulutuksen saaneet naiset imettivät lapsiaan suositusten mukaan. Matalammin koulutetuille naisille olisi hyvä järjestää perehdytystä imetysasioissa jo raskausaikana tihein äitiysneuvolatapaamisin. Myös aiemmat imetyskokemukset ovat tärkeitä tekijöitä imetyksen onnistumisessa.

Tutkimuksessa palkkatyössä käyminen ilmeni WHO:n (2020) suositusten mukaisen imetyksen esteeksi, imetysaikomus oli lyhyempi kuin niillä naisilla, jotka eivät olleet palkkatyössä. Työnantajien myöntämä neljän kuukauden äitiysloma on myös saattanut vaikuttaa imetysaikomuksen arviointiin. Viralliset työpaikat äitiyslomineen mahdollistavat äitiysloman ja tukevat imetystä. Imetyksen tukemiseksi tarvitaan lasten päivähoitomahdollisuus työpaikalla, imetykseen, pumppaamiseen ja maidon säilytykseen tarkoitetut tilat, joustoa työajoissa ja riittävät tauot työpäivän aikana.

Tutkimuksessa huomattiin, että tupakoivat äidit imettävät vieroittavat lapsensa varhaisemmin kuin ei-tupakoitsijat. Tupakka vaikuttaa lisääntymisterveyteen ja lapsen kehitykseen haitallisesti ja aiheuttaa monia terveysriskejä sekä on yhteydessä moniin raskauden- ja synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin. Tupakka vaikuttaa kielteisesti myös imetysaikomukseen ja imetyksen kestoon. Raskaana olevat naiset voivat kokea ristiriitaisia tunteita ajatellessaan tupakan haittoja ja vaikeuksia tupakoinnin lopettamisessa, eivätkä välttämättä saa ammattimaista tukea imetykseen.

Pohdinta

Tutkimusta rajoittavat sen poikkileikkausasetelma ja selkeiden imetysaikomuskysymysten puute. Naiset ovat saattaneet vastata tutkimuskysymyksiin yleisten odotusten ja tiedon mukaisesti. Myös muut tekijät ovat saattaneet vaikuttaa suositusten mukaiseen imetykseen. Otanta ei välttämättä ole ollut riittävä osoittamaan herkimpiä yhteyksiä tutkittujen muuttujien ja imetysaikomuksen välillä. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää, onko imetysajan ja -aikomuksen välillä yhteyttä sekä tutkia imetysaikomuksen päätöksentekoprosessia suunnitellun käyttäytymisen teorian perusteella, jotta saadaan keinoja löytää asenteen, normien ja käyttäytymisen hallinnan vaikutuksia imetysaikomukseen.

Tutkimuksen perusteella on tärkeää löytää ne naiset, joilla on riski vieroittaa lapsensa liian aikaisin ja edistää imetystä siinä ryhmässä. Äitiysneuvolan perhevalmennusryhmät, imetys- ja ravitsemusoppaat, imetyksen havainnollistaminen tai seurantakäynnit lapsivuodeaikana sekä moniammatillinen ja kokonaisvaltainen työskentely, vertaistuki, äitiysneuvolakäyntien määrä ja imetysohjauksen laatu ovat merkittäviä tekijöitä imetyksen edistämisessä. Vanhempainetuudet ovat tärkeitä raskauden ja synnytyksen aikana, ne tukevat myös imetystä. Pitkään imettäneet naiset voivat myös toimia vertaistukena niille, joiden imetyskokemus on ollut kielteinen. Nykyinen tutkimustieto imetysaikomuksen yhteydestä imetyksen kestoon tarjoaa perusterveydenhuollon kentälle keinoja tunnistaa varhaisen vieroituksen riskissä olevat äidit.

WHO. 2020. Breastfeeding. https://www.who.int/health-topics/breastfeeding#tab=tab_3 (Luettu 3.9.2020)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen ja lainsäädäntö

Tekstini on oppimistehtävä kurssilta Johdatus sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on perusta kestävän kehityksen mallissa, jossa tavoitteena on rakentaa yhdenvertaista, turvallista, oikeudenmukaista sekä taloudellisesti ja ekologisesti kestävää Suomea. Yhteistyötä tarvitaan kaikilla osa-alueilla sekä julkisen vallan hallintoalueilla, jotta tulevaisuudessa palvelut olisivat toimivia ja vastaisivat tarpeisiin. (Valtioneuvosto 2019) Sosiaali- ja terveysohjelman uudistamisella tavoitellaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja on tarjolla kaikille tasavertaisesti ja että palvelut keskittyvät ennaltaehkäisyyn sekä löytyvät samasta paikasta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita uudistamalla voidaan säästää kustannuksia ja taata palvelujen kestävyys ja säilyvyys. (Valtioneuvosto 2020)

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman (Valtioneuvosto 2019) mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen taustalla ovat terveyserojen lisääntyminen eri väestöryhmissä, eriarvoisuuden kasvaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa ja kuntien erilaiset väestöpohjat ja -rakenteet. Työvoimaa on ollut vaikea saada tasavertaisesti eri osiin Suomea ja kuntien tavat järjestää palveluja ovat olleet kirjavia, mitkä ovat osaltaan vaikuttaneet palvelujen laatuun. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen myötä vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä siirtyy kunnilta itsehallinnollisille hyvinvointialueille, jotka huolehtivat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä pelastustoimesta, kunnille jää vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Palveluja järjestetään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Hyvinvointialueet saavat valtion rahoitusta ja noudattelevat erikoissairaanhoidon erityisvastuualueiden rajoja. Uudellemaalle sovitellaan erillisratkaisua väestöpohjan monimuotoisuuden vuoksi. (Valtioneuvosto 2020)

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen perustana on lainsäädäntö, joka mahdollistaa yhdenvertaisen toiminnan eri alueilla Suomessa. Lainsäädäntö huolehtii myös rahoituksen pysyvyydestä. Lainsäädäntöön kuuluvat sote-maakuntalaki, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, laki pelastustoimen järjestämisestä, laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla sekä sote-maakuntien rahoituslaki. (Valtioneuvosto 2020)

Väestöpohja on Suomessa alueellisesti hyvin erilainen. Työikäistä väestöä ja lapsiperheitä on vuosikymmenten mittaan muuttanut Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomen suuntaan kaupunkeihin palvelujen ja työpaikkojen perässä ja maaseudulle pohjoiseen ja itään on jäänyt ikääntyneempää väestöä. Maahanmuuttajat lapsineen jäävät myös usein eteläiseen Suomeen, Etelä-Suomessa väestöpohja on siksi monimuotoisempaa. Ikääntyvillä sairastavuus on erilaista kuin lapsilla ja työikäisillä. Ikääntyvät sairastavat enemmän kansansairauksia, kuten muistisairauksia, kakkostyypin diabetesta tai sydän- ja verisuonitauteja, lapset taas infektiosairauksia ja työikäiset saattavat kärsiä yleisistä työkykyyn vaikuttavista sairauksista, kuten tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista tai masennuksesta. (THL 2019) Sen lisäksi, että työikäinen väestö on keskittynyt Etelä-Suomeen, sairastavuuteen vaikuttaa myös se, että Suomen väestörakenne on muuttumassa. Syntyvyys on vähenemässä, työikäisten määrä on vähenemässä ja ikääntyneiden osuus väestöstä kasvamassa. (Kuntaliitto 2020)

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisessa on tavoitteena parantaa eri ikäisten ihmisten palvelujen saatavuutta erilaisten ohjelmien ja hankkeiden avulla. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa tähdätään ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman avulla. Perhekeskuksissa perheet saavat palvelut helposti ja moniammatillisen työn keinoin, päihde- ja mielenterveyshaasteisiin sekä lastensuojeluun kiinnitetään erityistä huomiota. Sosiaali- ja terveystoimi sekä sivistystoimi tekevät hallintojen välistä yhteistyötä, jotta perheet kohdattaisi kokonaisvaltaisesti. (Valtioneuvosto 2020) Omassa työssäni äitiys- ja lastenneuvolassa kohtaan paljon hyvinvoinnin eriarvoisuutta, mielenterveysongelmia tai lastensuojelullisia huolia, joten mielestäni nämä painotukset perheiden palveluissa kuulostavat järkeviltä.

Työikäisten kohdalla sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisella tavoitellaan eriarvoisuuden vähentämistä ennaltaehkäisevän sosiaalihuollon keinoin. Työssäkäyvät tavoitetaan työterveyshuollon kautta, mutta työttömät ja syrjäytymisuhassa olevat ihmiset on tärkeää saada palvelujen piiriin. Työkykyä ja työllistymistä tuetaan Työkykyohjelman avulla, jossa tarvitaan hallintoalojen ja ammattiosaajien moniammatillista työotetta ongelmien ehkäisemiseksi. (Valtioneuvosto 2020) Mielestäni huono-osaisuuden vähentämiseksi ja poistamiseksi tarvitaan toisaalta poikkihallinnollista yhteistyötä että jalkautuvaa ja etsivää sosiaalityötä. Palvelujärjestelmät voivat osaltaan vahvistaa eriarvoisuutta, joten järjestelmän uudistamisessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei mikään väestöryhmä jää heikompaan osaan tai ulkopuolelle. Huono-osaisten kohtaamisessa pitäisi toimia moniammatillisesti ja kohdata ihmisiä aidosti.

Ikääntyneiden määrä Suomessa lisääntyy, koska eliniänodote kasvaa. Toisaalta ikääntyneiden toimintakyky on tulevaisuudessa yhä parempi, mutta myös vakavat kansansairaudet lisääntyvät. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisessa on tavoitteina ikääntyneiden palvelujen parantaminen kustannustehokkaasti ja inhmillisesti sekä toimintakyvyn edistäminen. Kotihoidon kehittämishankkeessa tarkoituksena on lisätä kuntouttavaa työotetta ja lisätä resursseja virka-ajan ulkopuolelle sekä hätätilanteisiin. Omaishoitajien raskasta työkuormaa tavoitellaan kevennettäväksi sijaisjärjestelyillä. (Valtioneuvosto 2020) Omaishoitajien panoksen myötä ikääntynyt saa todennäköisesti asua kotona pitempään. Omaishoitajien jaksamiseen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota myös vapaapäivien varmistamisen lisäksi, he tarvitsevat tietoa esimerkiksi tukijärjestöistä.

Suuri osa ikääntyneistä asuu yksin ja toimintakyvyssä näkyvät eriarvoisuuden aiheuttamat haasteet. Järjestöt järjestävät monenlaista vapaaehtoistyömuotoa, vapaaehtoistyö tuo hyötyjä sekä sitä tekeville että sen palveluista nauttiville. Ikääntyville on suunnattu digitalisaation ja teknologian keinoin erilaisia apuvälineitä, joilla voidaan saada turvaa asumiseen ja kotona selviytymiseen. Sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevat eniten muistisairauksista kärsivät henkilöt. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020) Muistisairaus on mahdollista todeta hyvin varhain, jolloin sen hoito onnistuu paremmin ja tuo lisää elinvuosia, mutta muistisairauksissa on kuitenkin yhä häpeän leimaa, eikä muistisairaalla ole välttämättä sairauden tunnetta. Uudistetussa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä olisi mahdollisuus tavoittaa ikääntyviä etsivän työn keinoin ja järjestää ikääntyneille terveysneuvontaa ja tunnistaa alkavia muistisairauksia, mikä edistäisi myös fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä sekä turvallista asumista.

Sosiaaliturvan menot ovat kasvaneet pikkuhiljaa ja eniten menoja kasvattavat toimeentuloturvan takaaminen ikääntyneille sekä terveyden- että sairaanhoidon palvelut muille kansalaisille. Lisäksi sosiaaliturva tukee asumisessa, työttömyyden aikana tai perheen kasvaessa. (THL 2020b) Terveydenhuollon menot ovat kasvaneet vielä voimakkaammin kuin sosiaaliturvamenot. Eniten menoja kasvattavat erikoissairaanhoidon palvelut erityisesti somaattisella puolella ja avohoidon sairausvakuutuksen korvaamat reseptilääkkeet, mutta kustannuksia tulee myös perusterveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon palveluista. (THL 2020c)

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen yhtenä tavoitteena on vähentää kustannuksia. Niihin voidaan vaikuttaa monin eri keinoin, kuten painottamalla sairauksien ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista hyvinvoinnin haasteisiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen myötä Suomeen perustetaan uusia kokonaisvaltaisemmin toimivia sosiaali- ja terveyskeskuksia, joista avun saa kustannustehokkaasti, sujuvasti, asiaskaslähtöisesti ja oikea-aikaisesti. Näissä keskuksissa tarjotaan aiempaa enemmän digitaalisia palveluja, matalan kynnyksen palveluja, ilta- ja viikonloppuvastaanottoja. Asiakkaalle annetaan enemmän vastuuta ja itsemääräämisoikeutta omasta hoidostaan. Samalla hoidon laatu ja saavutettavuus paranevat. (Valtioneuvosto 2020)

Asiakkaan näkökulmasta suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo täyttäneet tehtävänsä ja odotuksensa, asiakkaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin (Kuntaliitto 2020). On hyvä miettiä, että kuinka suomalaiset pärjäävät muutoksessa ja ottavat vastaan vanhoja palveluja uudistetussa paketissa. Vastuu omasta hoidosta voi asiakkaasta tuntua näppärältä, kun voi digitaalisen palvelun kautta ottaa yhteyttä sosiaali- ja terveyskeskukseen mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Hoito voi sujua paljon nopeammin kuin aikaisemmin vastaanotolle jonottamalla. Toisaalta vaivoja voi jäädä hoitamatta tai niistä haetaan joskus väärääkin tietoa internetistä. Siksipä sosiaali- ja terveysalan sekä muiden hallintoalojen pitäisi pohtia terveydenlukutaidon parantamiseen tähtääviä toimia, jotta asiakkailla on itsemääräämisoikeuden mahdollistamiseksi tasavertaisia voimavaroja. Digitaalinen yhteys sosiaali- ja terveyskeskukseen voi tuntua myös kasvottomalta, eikä asiakas saa kohtaamisen tai kuulluksi tulemisen tunnetta. Ikääntyneille digitaalisten palvelujen käyttäminen voi tuntua haasteelliselta, digitaalisten palvelujen ohessa pitää huomioida niiden käyttöönottoohjaus.

Hyvien ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen taustalla on hyvinvoiva ja osaava henkilöstö ja toimiva johtajuus. Hyvä johtaja tukee osaamista sekä viestii tehokkaasti ja läpinäkyvästi, jotta työntekijöille jää osallisuuden tunne työyhteisössä ja huolehtii laadukkaasta perehdytyksestä. Työnhyvinvointia lisäävät kehityskeskustelut, työnohjaus ja työterveyshuollon palvelut. Työn joustavuus moniammatillisen yhteistyön muodossa vaikuttaa työn laatuun, työssä viihtyvyyteen ja tuo myös turvaa työntekijöille. (Viitala ym. 2017) Työelämässä olen huomannut johtajuuden merkityksen työviihtyvyydessä ja työn sujuvuudessa sekä motivaatiossa. Ilman hyvää johtajuutta työn tekemisen mielekkyys vähenee, koska työntekijä kokee olevansa yksin ja ilman tukea. Hyvä johtaja osallistaa alaisensa ja johtaminen tapahtuu vastuullisesti yhteistyönä.

Uusissa sosiaali- ja terveyskeskuksissa pyritään toimimaan asiakaslähtöisesti tutkitun tiedon pohjalta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tuotettu tutkittu tieto otetaan käyttöön systemaattisesti ja tehokkaasti. Se onnistuu yhteisten tietojärjestelmien ja tiedonkulun tehostamisen myötä. (Valtioneuvosto 2020) Pidän itse todella tärkeänä sitä, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset on koulutettu ajanmukaisesti ja heille annetaan säännölllisesti täydennyskoulutusta. Säännöllinen kouluttautuminen tasavertaistaa annettuja palveluja ja hoitoa annetaan tutkitun tiedon pohjalta. Tiedonkulkuun työpaikoilla on tärkeä kiinnittää huomiota, sillä joskus tieto ei kulje kaikille, siinä on tulkinnanmahdollisuuksia tai sama tieto tulee monta kertaa. Moniammatillista yhteistyötä painotetaan aiempaa enemmän; asiakas saa yksilöllisempää palvelua, eikä hänen tarvitse asioida saman asian vuoksi useissa paikoissa, jolloin aikaa ja voimavaroja säästyy sekä työntekijöiltä että asiakkaalta. Moniammatillinen yhteistyö vaikuttaa myös työntekijöiden osaamiseen ja työhyvinvointiin. Työhyvinvointiin kiinnitetään huomiota aiempaa enemmän. (Kuntaliitto 2020)

Suomalaista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää on tarpeen uudistaa väestörakenteen muuttumisen, alueellisten erilaisten väestöpohjien, kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden vuoksi. Eri ikäryhmien palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen kiinnitetään uudistamisen myötä tarkemmin huomiota, mikä vähentää suomalaisten hyvinvoinnin eriarvoisuutta. Ikääntyvän kansakunnan erityistarpeisiin luodaan tulevaisuudessa kestävämpää järjestelmää, joka vastaa paremmin lisääntyvien kansansairauksien ennaltaehkäisyyn, hoitoon sekä kuntoutukseen ja ikääntyvien sosiaalisiin tarpeisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työssäjaksamiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota ja työssä viihtyvyyttä lisätään, mikä lisää hoidon laatua ja vahvistaa työntekijöiden pysyvyyttä. Terveydenhuollon ammattilaisena näihin tavoitteisiin on helppo yhtyä.  

Lainsäädäntö

Valitsin tehtävään terveydenhuoltolain, mielenterveyslain, sosiaalihuoltolain, lain potilaan asemasta ja oikeuksista sekä päihdehuoltolain. Työskentelen neuvolan terveydenhoitajana ja työni tausta sekä perusta kiinnostavat, siksi valitsin terveydenhuoltolain sekä lain potilaan asemasta ja oikeuksista. Sosiaalihuolto, mielenterveystyö ja päihdehuolto ovat minulle hieman vieraampia palveluja, joten siksi tutustun niitä ohjaaviin lakeihin.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010: Terveyden, hyvinvoinnin ja työkyvyn edistäminen sekä sairauden hoito, laadukkaat, turvallliset, yhdenvertaisesti saavutettavat ja moniammatillisesti toimivat palvelut perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, potilastietorekisterin käyttö, kiireellisen hoidon, perusterveydenhuollon ja sairaanhoidon palvelut sekä tehtävät, hoitopaikan valinta, koulutus- ja tutkimusvelvollisuus.

Mielenterveyslaki 1116/1990: Psyykkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen, mielenterveyshäiriöiden ehkäisy, mielenterveyspalvelujen tarveharkintainen järjestäminen, moniammatillinen yhteistyö, tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset, yhteisymmärrys ja potilaan oikeudet, mielentilatutkimukset.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014: Hyvinvoinnin, turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen neuvonnan, ohjauksen ja kuntoutuksen keinoin, laadukkaiden sosiaalipalvelujen tarveharkintainen järjestäminen, tuen tarpeen arviointi, toimeentulon turvaaminen, moniammatillinen yhteistyö, asiakkaan kuuleminen, etu ja voimavarat, lapset, nuoret sekä erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992: Oikeus laadukkaaseen, yksilölliseen terveyden- ja sairaudenhoitoon, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, potilasasiakirjat ja niiden säilyttäminen, hävittäminen ja salassapito, hoidon jatkuvuus ja hoitosuunnitelma, tiedonsaantioikeus, yhteisymmärrys ja itsemääräämisoikeus, oikeus tehdä muistutus tai kantelu.

Päihdehuoltolaki 41/1986: Päihteiden ongelmakäytön ehkäisy ja seuranta, päihdepalvelujen tarveharkintainen järjestäminen ja kehittäminen, hoidon asiakaslähtöisyys, luottamuksellisuus ja moniammatillisuus, tahdosta riippumaton hoito mahdollista terveysriskin tai väkivaltaisuuden nojalla, mutta asiakasta on silloinkin kuultava.

Työssäni äitiys- ja lastenneuvolassa fyysisen sekä psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeimpiä tehtäviä ja siihen terveydenhuoltolaki velvoittaa. Neuvolassa tuetaan asiakkaan yksilöllisiä voimavaroja perhekeskeisesti terveysneuvonnan, ohjauksen keinoin rohkaisemalla ja kuuntelemalla. Neuvolatyötä voisi kuvata myös ennaltaehkäisevänä mielenterveys- ja lastensuojelutyönä, koska neuvolassa puututaan varhaiseen huoleen ja tarjotaan varhaista tukea, siksi mielenterveys- ja sosiaalihuoltolait vaikuttavat myös neuvolatoimintaan. Tavoitteena on asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistuminen, jotta asiakkaat voivat ottaa kantaa heidän omaa terveyttään koskeviin asioihin.

Terveydenhoitaja työskentelee moniammatillisesti lääkärin, perheohjaajan, sosiaalihuollon, perheneuvolan sekä puhe-, toiminta- ja fysioterapeuttien kanssa, moniammatillisen yhteistyön velvoite tuli esiin useammassa laissa. Potilastietorekisterin oikea käyttö, hoitosuunnitelman tekeminen, salassapitovelvollisuus ja hoidon jatkuvuuden varmistaminen ovat neuvolatyön perustyövälineitä. Sosiaalihuollon kanssa yhteistyön haasteena on salassapitovelvollisuus, jolloin tieto ei kulje esimerkiksi lastensuojelun ja neuvolan välillä.

Asiakas saa kerran vuodessa valita hoitopaikkansa ilmoittamalla kuntiin, terveydenhoitajan täytyy osata informoida asiakasta tästä oikeudesta ja siitä, kuinka ilmoitus tehdään. Terveydenhoitajalla on vastuu ja velvollisuus ohjata terveydenhuollon opiskelijoita työajallaan, opiskelijoiden ohjaus on antoisaa ja neuvolaan saa tuoretta tietoa, mutta se on myös kuormittavaa kiireisessä työssä.

Haluaisin opintojeni myötä työskennellä esimerkiksi perheiden hyvinvoinnin hyväksi järjestötasolla. Näkökulma voisi olla sekä fyysisen että psyykkisen terveyden edistäminen, joten ainakin terveydenhuolto-, sosiaalihuolto- sekä mielenterveyslakien tunteminen kuuluisivat työhön olennaisesti. Työhöni saattaisi kuulua palvelujen kehittämistä, järjestämistä ja niistä tiedottamista. Kun tehdään palveluohjausta, on tärkeää ymmärtää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän lainsäädäntöä, järjestämistä, toimintaa ja osa-alueita. On tärkeää tiedostaa myös potilaan sekä asiakkaan oikeuksien ja niiden toteutumimen työssä.

Ajattelisin, että järjestötasolla korostuvat yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus palvelujen kehittämisessä ja järjestämisessä sekä tärkeää on käyttää tarveharkintaa sekä alueellisesti että yksilölllisesti. Järjestön palvelut asiakkaille voivat olla ohjausta, neuvontaa tai kuntoutusta ja tavoitteena ovat asiakkaan etu ja voimavarat. Moniammatillisen yhteistyön taidot korostuvat, kun yhteistyökumppanit ovat monimuotoisia, kuten julkinen ja yksityinen terveydenhuolto, sosiaalihuolto, toiset kansalliset ja kansainväliset järjestöt sekä asiakkaat.

LÄHDELUETTELO

Kuntaliitto. Väestörakenne. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.kuntaliitto.fi/tilastot-ja-julkaisut/kuntakuvaajat/vaesto (Luettu 3.12.2020)

Sosiaali- ja terveysministeriö. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki: 2020. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 4.12.2020)

THL. Sairastavuusindeksi. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sairastavuus-ja-tapaturmat/thl-n-sairastavuusindeksi (Luettu 3.12.2020a)
THL. Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2018. Tilastoraportti 10/2020. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139744/Tr10_20.pdf?sequence=6&isAllowed=y (Luettu 3.12.2020b)

THL. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2018. Terveydenhuollon menot jatkoivat kasvuaan. Tilastoraportti 23/2020. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140191/Tr_23_2020_korjattu.pdf?sequence=5&isAllowed=y (Luettu 3.12.2020c)

Valtioneuvosto. Sote-uudistus. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://soteuudistus.fi/etusivu (Luettu 3.12.2020)

Valtioneuvosto. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma (Luettu 3.12.2020)

Viitala R, Hakonen A & Arpiainen S. Henkilöstöjohtamisen tila ja tulevaisuus kunnissa. Arttu2 tutkimusohjelman julkaisusarja. Nro 11/2017. Kuntaliitto. Helsinki: 2017.

Terveyden edistäminen

Tekstini on oppimispäiväkirja kurssilta Terveyden edistämisen verkkolukupiiri.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen

Laaja oppimani asia ensimmäisellä opiskelulukukautena on ollut terveyden edistämisen alueen lainsäädäntö. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen seisoo vakaasti tällä pohjalla. Ilman näyttöön perustuvaa ja tieteellistä tietoa ei johtaminen onnistu. Erilaiset tietokannat tuottavat puhdasta kultaa, tietoa, joka kuvaa käytännön todellisuutta ja jolla voi perustella epäkohtien korjaamisen tarvetta yhteiskunnallisesti. Tieto tuo palveluihin tasa-arvoisuutta, turvallisuutta ja tasalaatuisuutta. Tiedon avulla toimintaa ja vaikuttavuutta voidaan sekä suunnitella että arvioida luotettavasti. Hyvinvointikoordinaattorin työ kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ja erityisesti, koska siinä on tukena kunnan hyvinvointiryhmä, niin työskentely kuntien eri vaikuttajien kanssa vaikuttaa innostavalta.

Hyvinvointijohtaminen nojautuu lakeihin ja tietoon, mutta käytännössä terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen pohjautuu myös persoonallisiin asenteisiin ja arvoihin. Toisaalta se on hyvä, koska terveydenhuollossa on tehtävä työtä persoonan avulla, yksilöllisesti ja ihmisläheisesti, mutta joskus terveyden edistämistyö ei aina pohjaudu tieteelliseen tietoon, vaan joukkoon sulautuu myös uskomuksia, omia kokemuksia ja luuloja. Näihin mielestäni pitäisi puuttua jatkuvan perehdytyksen, koulutuksen ja johtamisen keinoin.

Kansanterveysohjelmien toteuttaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen

Kansanterveysohjelmien ja -projektien toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua, tavoitteiden asettamista ja arviointia vaikuttavuuden suhteen. Vuosia kestävät ohjelmat hajoavat omaan mahdottomuuteensa, jos vastuuhenkilöt eivät ole sitoutuneet ja tietoisia kaikista ohjelman vaiheista ja suunnista. Nykyään tiedon nopea kulku ja digitalisaation helpottaa mielestäni paljon ohjelmien kasassa pitämistä. Toisaalta työntekijöiden sitoutuminen on löyhempää ja lyhytjänteisempää. Tietoa on dokumentoitu selkeästi eri tietokantoihin, joten seuranta on helpompaa. Poikkihallinnollisuus ja yhteistyö kautta kuntarajojen ja eri toimijoiden, varsinkin käytännön työntekijöiden kanssa on todella merkittävää. Ohjelmalla tulee olla selkeästi sovittu johtamistapa, johon kaikki mukana olevat ovat sitoutuneet, jotta pitkäjänteisyys säilyy.

Tulevaisuuden kansanterveysohjelmissa olisi hyvä mielestäni paneutua terveyden eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden vähentämiseen, tällaisen kansanterveysohjelmaan itsekin haluaisin mukaan. Terveyserojen kasvu on käynnissä eri puolilla maailmaa, siihen puuttuminen edistäisi terveyttä monin tavoin. Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää tunnistaa syyt, mitkä ovat ylisukupolvisen huono-osaisuuden takana ja millä keinoin niistä voisi murtautua pois. Mielestäni tupakointiin, masennuksen hoitoon ja palkkaukseen sekä perheiden tukijärjestelmiin puuttumalla voisi muuttaa jotain yhteiskunnallisestikin. Erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistettu kansanterveysohjelma ennaltaehkäisee haasteita ja ongelmia.

Toinen mielestäni tärkeä näkökulma on terveyden lukutaidon, huono-osaisten voimavaraistaminen ja vahvuuksien sekä pystyvyyden vahvistaminen. Kansanterveysohjelman, jossa vähennetään eriarvoisuudetta tulisi toimia ylhäältä alas yhteiskunnan kaikissa kerroksissa ja poikkihallinnollisesti päättävissä tahoissa. Myös jalkautuminen tavallisten ihmisten pariin on vaikuttavaa. Ajattelen itse, että kansanterveyttä voi edistää myös vaikuttamalla yksittäisten ihmisten elämään, koska jokaisen yksilön elämä on merkittävä ja voi kantaa hedelmää seuraavissa sukupolvissa. Resurssejahan se vaatii, mutta ennaltaehkäisy on kuitenkin paljon edullisempaa kuin seurausten hoito. Olen usein hämmästynyt, kuinka sairauden tai muiden seurausten hoito priorisoidaan ohi ennaltaehkäisyn, vaikka se ei tunnu yhtään järkevältä edes taloudellisesti. Ehkä yhteiskunnan kovat arvot vaikuttavat ja voittavat.

Kansanterveysohjelman käytännön toteuttaminen teoreettisen mallin mukaan

Suunnittelen kansanterveysohjelman varhaiskasvatuksen käyttöön ja valitsen taustateoriaksi muutoksen yhteisöissä (theories in change in communities). Uskon, että yhteisöissä on voimaa muutoksen aikaansaamiseksi. Teorian mukaan ohjelmaa suunniteltaessa on huomioitava muunmuassa muutoksen tarpeen ja yhteisön luonteet.

Alkuun on hyvä kartoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden sekä perheiden tarpeita ja asenteita muutokseen. Yleisesti tunnettuja tarpeita yhteiskunnassa ovat terveyden eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvaminen, terveyden lukutaidon kohentaminen sekä kansanterveysongelmien ennaltaehkäiseminen, mutta asioita, joihin puututaan, pitää vielä tarkentaa. Yhteisten tarpeiden pohjalta myös yhteisö voi ideoida projektia.

Kansanterveysohjelma toteutetaan itähelsinkiläisessä lähiössä, jossa on neljä eri päiväkotia. Päiväkodeissa on maahanmuuttajia sekä suomalaista huono-osaista väestöä. Päiväkodeissa pidetään useampia vanhempainiltoja, joissa ovat mukana päiväkotien työntekijät, johtajat ja vanhemmat. Vanhempainiltojen tarkoituksena on verkostoida työntekijöitä ja perheitä keskenään, kartoittaa tarpeita learning cafe -menetelmällä, antaa tietoa projektista ja saada alulle ideoita sekä löytää työntekijöiden ja perheiden joukosta vastuuhenkilöitä.

Vanhempainilloissa järjestetään tietoiskuja suositusten mukaisesta ravinnosta, liikunnasta, alueen sosiaali- ja terveyspalveluista ja iltaperhekahviloista, paikallisen neuvolan terveydenhoitaja ja perhetyöntekijä järjestävät vanhempainillan, siellä vierailee myös tunnettu terveellisen ravitsemuksen puolestapuhuja. Projektiin liittyy myös yhteisiä tapahtumia, jossa kaikki perheet ja työntekijät pääsevät osallistumaan; ulkoliikuntahetkiä läheisessä metsässä, retkiä maatilalle tutustumaan kasviksiin ja eläimiin sekä pitempi retki suurempaan leikkipuistoon toisessa kaupungissa. Iltaisin järjestetään lasten ja vanhempien oma kokkikerho, jossa lapset voivat tutustua terveellisen ruoan tekemiseen ja saada myönteistä huomiota vanhemmaltaan.

Projektin tarkoitus on herätellä yhteisön omaa pystyvyyttä, voimaannuttaa ja auttaa löytämään omia voimavaroja, sitouttaa yhteiseen tekemiseen ja etuun ja verkostoida etenkin perheitä keskenään. Hyvät roolimallit auttavat siinä, kuten tunnetut henkilöt, tuttu neuvolan terveydenhoitaja, maatilan työntekijät. Tarkoituksena on myös vakiinnuttaa toimintamalleja.

Koululaisten terveys

On arvokasta, että Suomessa toteutetaan kouluterveyskysely joka toinen vuosi. Kyselyn kautta saadaan tärkeää tietoa lapsilta ja nuorilta heidän koetusta terveydestään ja ilmiöistä koulumaailmassa. Olen työskennellyt kouluterveydenhoitajana kymmenisen vuotta sitten ja siksi kouluterveyskyselyraportti oli hyvin mielenkiintoinen. Kymmenen vuoden aikana kuitenkin moni asia on muuttunut ja koulumaailma on muuttunut kovemmaksi, kylmemmäksi ja armottomammaksi ilmapiiriltään. Olen kuullut opettajaystäviltäni huolestuttavia tarinoita koulupäivien aikana tapahtuvista asioista, haistatellaan, kiusataan, uhitellaan opettajia ja luokkatovereita. Tilanteet saattavat eskaloitua, mutta opettajilla ei ole juuri keinoja rajoittaa, ilman pelkoa siitä, että saavat itse syytteen kiinnipidosta. Uskon, että nykypäivän tilanteeseen on syynä se, että vanhemmuus on hukassa. Vanhemmat eivät uskalla rajoittaa lapsiaan ja nuoriaan. Joukossa lisäksi tyhmyys tiivistyy.

Vanhemmuuden tukeminen ei lopu lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksen tekemään työhön. Teini-ikää kohden mennessä vanhemmuuden tukeminen tulee yhä merkittävämmäksi, koska itsenäistyminen ja kasvaminen tekevät joskus kipeää. Mielestäni tunnetaitojen korostaminen ja vanhempien omien tunteiden tunnistaminen aivan alusta saakka tukee vanhemmuutta paljon. Toisaalta täydellinen ei tarvitse olla, koska epätäydellinen vanhemmuus antaa lapsille malleja konfliktien hoitamisesta ja anteeksi pyytämisestä. Viisas vanhempi myös tunnistaa, milloin ei pärjää yksin ja pyytää apua. Perheiden tukitoimien pitäisi olla kouluiässä hyvin matalalla kynnyksellä, jotta vanhemmat itse voisivat ottaa yhteyttä ja ennaltaehkäisevällä otteella, koska vältytään suuremmilta ongelmilta. Jos lapsilla tai nuorilla on vaara riskikäyttäytymiseen tai syrjäytymiseen ja jos vanhempia ei lasten tilanne kiinnosta ja huoli perheestä olisi selkeä, ottaisin nämä perheet hyvin nopeasti oppilashuoltotiimin kanssa palaveriin. Lastensuojeluilmoitus kannattaa mielestäni nykyään tehdä riittävän aikaisin, jos muista varhaisista keinoista ei ole apua.

Terveystiedon oppiaineessa käsitellään terveyden lukutaitoa, mutta mielestäni sitä voisi opiskella peruskoulussa laajemminkin eri oppiaineissa. Lapset ja nuoret opettelevat esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä, jolloin heidän kanssaan kannattaa keskustella terveyden ja sairauden käsitteistä sekä terveyden lukutaidon osa-alueista, kuten lähdekriittisyydestä ikätasoisesti. Terveyden lukutaidon varhaisella opettelemisella voidaan vaikuttaa myös terveyden eriarvoistumiseen ja sosioekonomiseen huono-osaisuuteen. Asiat, joita koulussa tulee esille, siirtyvät myös koteihin.

Terveys ja sairaus mediassa

Terveys on itsestäänselvyys, kunnes se alkaa reistailla tai se menetetään, silloin kansalainen muuttuu nopeasti potilaaksi. Mielestäni hyvinvointivaltioissa on vieraannuttu normaaleista elämään liittyvistä asioista, kuten syntymä, sairastaminen, kuolema ja monenlaiset epätäydellisyydet, esimerkiksi vammaisen lapsen syntymä tai kehitysvammaisuus yleensä. Pelko sairastumisesta ajaa ihmiset etsimään netistä vastauksia ja lähdekriittisyyden puuttuessa vastaukset voivat pelottaa vain lisää, jolloin vaaditaan nopeasti sairaanhoidon palveluja. Toisaalta terveydenhoitopalveluja voidaan vapaammin kritisoida, kuten keskusteluissakin esiin tulleita suositusten mukaisia ravitsemusneuvoja tai rokotteita, koska ei ole käsitystä, millaista elämä olisi ilman niitä.

Sosiaalinen media on yksi suurimmista syistä monenlaisten mutu-tietojen leviämiseen. Medialukutaito onkin terveyden lukutaidon ohella tärkeä aihe oppiaineisiin kouluille. Asiaa kannattaa mielestäni tuoda esille monissa tilanteissa ja erilaisissa tiedotusvälineissä kaikille ikäryhmille. Lasten kanssa keskusteleminen auttaa tuomaan näkökulmia ja mielipiteitä esille, myös vaikeista asioista, kuten omista rajoista ja turvataidoista pitää puhua lasten kanssa varhain. Olen itse huolestunut siitä, että vanhemmat luovuttavat lapsensa median huomaan, eivätkä juttele heille tai ole heidän kanssaan.

Terveyserot ja terveysriskit

Suomessa maantieteelliset erot kansantautien osalta ovat hyvin erilaisia eri puolilla Suomea. Perintötekijät vaikuttavat maantieteellisiin eroihin mielestäni paljon, vaikka paljon suomalaiset ovat muuttaneetkin Etelä-Suomeen. Muut sairaudet ovat sitten kytkettyjä enemmän sosioekonomiseen asemaan. Mietin masennuksen ja sen liitännäisilmiöiden vaikutusta tulosidonnaisiin terveyseroihin, joko masennus vaikuttaa paljonkin sairastuvuuteen tai sairastuvuus ja huono-osaisuus vaikuttavat masennuksen lisääntymiseen. Masennuksen liitännäisilmiöiksi ajattelisin päihteet, erityisesti tupakan, muut mielenterveysongelmat, stressin, työttömyyden, jotka kietoutuvat lakkaamattomana ketjuna toisiinsa. Haasteena on löytää juurisyy ongelmiin.

Artikkeli riskin arvioinnin vaikeudesta oli mielenkiintoinen ja herättelevä. Erityisesti taulukko ympäristötekijöiden vaikutuksesta menetettyihin elinvuosiin oli silmiä avaava. Uskomukset ja luulot vaikuttavat paljon riskien arviointiin. Vaikka arvioin, että itselläni on melko paljon tietoa ja terveyden lukutaitoa, niin todellisuudessa arvioin toiset riskit isommiksi kuin toiset ilman näyttöön perustuvaa tietoa. Terveydenhoitajana saatan puhua asiakkaille kielellä, jota he eivät välttämättä täysin ymmärrä tai sisäistä, koska se on minulle itsestään selvää.

Kelan tutkimusblogi

Puheenjohtajana oli runsaudenpulaa valita monesta mielenkiintoisesta blogista. Isyysvapaaoikeus on suomalainen arvokas etuus, mutta se ei vieläkään tavoita kaikkia isiksi tulleita miehiä. Uskon, että siinä on parantamisen varaa, miten isyysvapaat markkinoidaan, millainen korvaus siitä saadaan ja miten tärkeänä tuodaan esille isän ja lapsen varhaisen kiintymyssuhteen merkitys. Erityisesti isiksi tulevilla maahanmuuttajamiehillä ei välttämättä aina ole tietoa isyysvapaaoikeudesta. Toisen lapsen kohdalla isät pitävät vähemmän isyysvapaita. Neuvolassa olisi tärkeä puhua molemmille vanhemmille perheen kasvamisesta ja isän merkityksestä perheessä, koska silloin erityisesti perheessä tarvitaan kahta vanhempaa. Isompien lasten kehityksen kannalta isän läsnäolo auttaa sopeutumaan uuden vauvan syntymään ja äiti voi keskittyä alkuun enemmän vauvaan.

Nuoret kaipaavat läsnäolevaa aikuista, jolta saavat huomiota ja jolle voi puhua luottamuksella, joten keskustelussakin esiin tullut näkemys yleensä hoitosuhteen olemassaolon tärkeydestä on oikeilla jäljillä. Terapiapalveluissa kemioiden löytäminen asiakkaan ja terapeutin kanssa on tärkeää, tietysti myös asiakkaan oma motivaatio on merkityksellinen. Mielestäni myös koko perhettä pitää hoitaa ja seurata silloin, kun lapsi tai nuori tarvitsee palveluja.

Yllätyin eroluvuista. Ero on koko perheelle yleensä draamaattinen tapahtuma, joten yhteiskunnan tukien ja etuuksien tulisi olla suotuisia ja tilannetta helpottavia. Ja varmasti etuuksien mukaan ihmiset erojärjestelyjä tekevät, ero on joskus hyvin yllättäväkin tapahtuma, eikä siihen ole voinut valmistautua etukäteen. Lasten vuoroasuminen on mielestäni hyvä järjestely, kun lapset ovat isompia, mutta pienempinä heidän on mielestäni saatava rauha kasvaa ja olla pysyvämmässä kiintymyssuhteessa edes toiseen vanhempaansa.

Syöpälääkkeiden saatavuudesta ja hinnasta keskustellaan paljon ehkä juuri siksi, että syöpä on usein hengenvaarallinen sairaus ja joskus se etenee nopeastikin. Suomessa monet syövät yleistyvät, joten taustalla on pelkoa syöpään sairastumisesta tai syöpäsairaan parantumisesta. Kuoleman uhatessa maksetaan melkein mitä vain, jos lääkkeitä on vain saatavilla. Sosiaali- ja terveysministeriön hintalautakunnan arviot syöpälääkkeiden korvattavuudesta eivät ole julkisia, joten ehkä siksi asia myös puhututtaa, koska prosessi ei ole tiedossa tai sitä pidetään salamyhkäisenä.

Verkkolukupiiri kokonaisuutena

Mielestäni saavutin hyvin tavoitteeni tällä kurssilla. Lukupiiri auttoi suurien lukukokonaisuuksien hahmottamisessa ja niihin tutustumisessa. Tämä on etäopiskelijalle helppo tapa tehdä töitä. Aikataulutus oli ajoittain itselleni haastava, mutta toisaalta tahti oli hyvä pitämään asiat muistissa. Parasta olivat kuitenkin opiskelutovereiden näkökulmat, jotka avasivat tekstejä aivan toisella tavalla kuin mitä yksin lukiessa olisi ymmärtänyt.

Äidin masennuksen vaikutukset lapsen kasvuun ja kehitykseen

Tekstini on lähteisiin pohjautuva yleistajuinen kirjoitelma julkaistavaksi esimerkiksi terveydenhuollon ammattilehdessä kurssilta Tieteellisen kirjoittamisen perusteet.

Äidin sairastuminen synnytyksen jälkeiseen masennukseen on yleistä ja se askarruttaa sekä perheitä että terveydenhuollon ammattilaisia, erityisesti äitiys- ja lastenneuvolassa työskenteleviä terveydenhoitajia, lääkäreitä ja perheohjaajia. Synnytyksen jälkeinen masennus vaikuttaa monella tavalla perhe-elämään ja lapsen kasvuun sekä kehitykseen.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet ja riskitekijät

Naisella synnytyksen jälkeisiä masennusoireita ovat väsymys, ruokahalun muutokset, univaikeudet, ärtyisyys, huolestuneisuus, ahdistuneisuus, alakulo, syyllisyyden tunteet, pelot tai monenlaiset fyysiset oireet, kuten erilaiset kivut. Synnytyksen jälkeinen masennus on näkyvissä kaikissa yhteiskuntaluokissa ja varsinkin jos se kietoutuu perheiden matalaan sosioekonomiseen taustaan tai sosiaalisiin haasteisiin, se on vakava riski lapsen kehitykselle. Riskitekijöitä synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastumiseen ovat äidin nuori ikä, äidin aiempi masennus, suunnittelematon raskaus, raskauteen, synnytykseen tai imetykseen liittyvät komplikaatiot, parisuhteeseen tai vanhemmuuteen liittyvät haasteet ja monet sosiaaliset tekijät, kuten tukiverkoston vähäinen tuki.

Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteys lapsen kehitykseen

Äidin sairastaman synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteyksiä lapseen on tutkittu eri puolilla maailmaa, tuoretta tutkimustietoa on aivan lähivuosilta ja asiaa on tutkittu monesta näkökulmasta. Tutkimustiedon tavoitteena on saada ymmärrystä äidin sairastaman masennuksen yhteydestä lasten fyysiseen terveydentilaan, neuropsykiatriseen kehitykseen, vuorovaikutustaitoihin, ravitsemukseen ja äidin sekä lapsen kiintymyssuhteeseen.

Äidin sairastuminen synnytyksen jälkeiseen masennukseen vaikuttaa tutkimusten mukaan lapsen kasvuun ja kehitykseen äidin ja lapsen kiintymyssuhteen sekä äidin stressioireilun kautta. On myös mahdollista, että masennusoireet vaikuttavat istukkaan rakenteellisten tai toiminnallisten tekijöiden kautta. Masentunut äiti ei välttämättä sitoudu äitiyteen, eikä jaksa olla läsnä lapsensa kanssa tai suorittaa päivittäisiä arjen rutiineja ja pitää kiinni ruoka- ja unirytmeistä, viedä lapsia ulos tai ikätovereiden seuraan.

Tutkimusten mukaan lasten ruokavalio voi olla ravintoköyhempää, lautasella voi olla vähemmän vihanneksia ja enemmän sokerisia välipaloja. Lapset liikkuvat myös vähemmän. Tilanne voi johtaa lasten pituuskasvun ja painonkehityksen hidastumiseen. Lapsella voi olla viivettä myös hieno- ja karkeamotoristen taitojen kehityksessä. Masentuneiden äitien lapsilla saattaa olla runsaasti käyntejä terveydenhuollossa, mutta terveysvakuutuksia (esimerkki Yhdysvalloista) ei lapsille oltu aina hankittu.

Äidin masennuksella on yhteys lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehitykseen. Lapsella voi olla pulmia tunnetaidoissa tai lapsellakin voidaan havaita masennukseen viittaavia oireita, kuten ilottomuutta tai vetäytymistä perhe- ja ystävyyssuhteista. Äidin masennus vaikuttaa lapsen kokemaan elämänlaatuun pitkäkestoisesti. Lapsi vaistoaa äidin herkkyyden ja stressioireet, jolloin äidin ja lapsen kiintymyssuhde heikentyy turvattomammaksi ja voi aiheuttaa erilaisia psykososiaalisten toimintojen haasteita. Lapsella voi olla matala itsetunto ja käytösongelmia. Tutkimusten mukaan masennuksesta kärsivien äitien lapsilla voi olla haasteita vuorovaikutustaitojen ja muiden sosiaalisten taitojen kehityksessä. Lapsilla on muita useammin myös oppimisvaikeuksia, vaikeuksia ongelmanratkaisukyvyn alueilla ja he saavat vähemmän kannustusta alkuopetuksessa.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen tukeminen ja tunnistaminen

Maailmalta saadun tutkimustiedon mukaan äidin masennusoireisiin tulisi puuttua vahvistamalla äitien sosiaalista tukiverkostoa ja järjestämällä monipuolisia tukimuotoja perheille. Äitien ja lasten terveyden- ja sairaudenhoitoon on vaikuttavaa panostaa. Suomessa äitiys- ja lastenneuvola on ensisijaisessa asemassa havaitsemaan ja tunnistamaan äitien masennusoireita ja lasten hyvinvointia. Neuvolassa tehdään vanhemmille säännöllisesti mielialakyselyitä ja mielialasta keskustellaan useimmilla perheen neuvolakäynneillä, mutta usein synnytyksen jälkeistä masennusta ei silti aina ole helppo tunnistaa.

Terveydenhoitaja voi aktiivisen kuuntelun avulla tarkastella perheen tilannetta, jos perheet kertovat uupumuksesta, riidoista tai univaikeuksista, jotka voivat johtua masennuksesta. Terveydenhoitaja voi myös havainnoida äidin ja vauvan kiintymyyssuhteen kehitystä, masentunut äiti voi hoitaa vauvaa mekaanisesti, eikä jaksa jutella vauvalle tai hän voi olla korostuneen huolestunut vauvasta. Erityisesti riskiperheille voi neuvolakäyntejä tarjota tavallista useammin. Varhaista tukea perheille on neuvoloissa tarjolla matalalla kynnyksellä, perheohjaajan keskusteluavun ja lapsiperheiden kotipalvelun myötä. Neuvoloiden henkilökunnan kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta äidin masennusoireet havaittaisi jo ensimmäisistä ja pienistäkin merkeistä.

LÄHTEET

Dittrich, K, Fuchs A, Bermpohl F, Meyer J, Führer D, Reichl C, Reck C, Kluczniok D, Kaess M, Hindi Attar C, Möhler E, Bierbaum AL, Zietlow AL, Jaite C, Winter SM, Herpertz SC, Brunner R, Bödeker K, Resch F. Effects of maternal history of depression and early life maltreatment on children’s health-related quality of life. J Affect Disord. 2018; doi: 10.1016/j.jad.2017.08.053. (Luettu 11.9.2019)

Leivas PH, Tejada CAO, Bertoldi AD, Santos AMAD, Jachinto PA. Associating socioeconomic position and maternal depression with the health of children: an evaluation of the 2008 Brazilian household survey. Cien Saude Colet. 2018; doi: 10.1590/1413-81232018235.23162015 (Luettu 11.9.2019)

Nguyen PH, Friedman J, Kak M, Menon P, Alderman H. Maternal depressive symptoms are negatively associated with child growth and development: Evidence from rural India. Matern Child Nutr. 2018. doi: 10.1111/mcn.12621 (Luettu 11.9.2019)

Tedgård E, Tedgård U, Råstam M, Johansson BA. Parenting stress and its correlates in an infant mental health unit: a cross-sectional study. Nord J Psychiatry. 2019. doi: 10.1080/08039488.2019.1667428 (Luettu 2.10.2019)

Thompson SM, Jiang L, Hammen C, Whaley SE. Association of Maternal Depressive Symptoms and Offspring Physical Health in Low-Income Families. Matern Child Health J. 2018. doi: 10.1007/s10995-018-2462-9. (Luettu 11.9.2019)

Tuovinen S, Lahti-Pulkkinen M, Girchenko P, Lipsanen J, Lahti J, Heinonen K, Reynolds RM, Hämäläinen E, Kajantie E, Laivuori H, Pesonen AK, Villa PM, Räikkönen K. Maternal depressive symptoms during and after pregnancy and child developmental milestones. Depress Anxiety. 2018. doi: 10.1002/da.22756. (Luettu 11.9.2019)

Terveyttä luonnosta – lukupäiväkirja

Pohdintani perustuu Marjo Tourulan ja Arja Raution kirjallisuuskatsaukseen Terveyttä luonnosta kurssilla Terveyden edistämisen lukupäiväkirja.

Ympäristöterveyden vaikutukset ihmisen fyysiseen hyvinvointiin ovat laajat ja moninaiset. Kansanterveydellisestä näkökulmasta katsottuna ympäristö, luonto, metsä, puistot vaikuttavat ihmisen terveyteen hyvin myönteisesti ja voivat vaikuttaa suuriin kansanterveydellisiin ongelmiin suotuisasti. Merkittäviin sairauksiin, kuten diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin sekä stressipohjaisiin sairauksiin luonto tarjoaa omia parannuskeinojaan. Yllätyin, että luontoympäristö vaikuttaa merkittävästi verenpaineeseen ja hermostoon. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana luonnon terveysvaikutuksia on tutkittu paljon ja tieteellistä näyttöä on runsaasti. Samaan aikaan, kun ilmastonmuutos huolettaa ja mietitään toimia, miten muutoksen voisi pysäyttää, olisi hyvä laajemmin tunnistaa ympäristöterveyden tekijitä, koska ihminen ja luonto sekä ilmastonmuutos ja ympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Jos tulevina vuosina saataisi suotuisa muutos käyntiin ympäristöterveyden ja kaupungistumisen sekä rakentamisen suhteen, olisi se myönteisesti kumuloituva uusi tapa toimia, josta myös tulevat sukupolvet voisivat nauttia ja ottaa mallia. Jos ihmiset viettäisivät enemmän aikaa luonnossa, rakkaus siihen heräisi taas uudelleen ja myös halu hoivata sitä.

WHO:n mukaan terveys on täydellisen hyvinvoinnin tila ja täydentää määritelmää sopeutumiseksi terveydentilan häiriöihin. Riittävän hyvän terveydentilan turvin ihminen voi säilyttää toiminta- ja työkykynsä sekä elää laadullisesti hyvää elämää. Ihmiset aivot ovat kehittyneet sopusoinnussa luonnon kanssa ennen teollistumisen ja kaupungistumisen aikaa. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö voivat aiheuttaa stressiä, mutta myös vähentää sitä. Metsä tarjoaa suojaa, turvaa ja kokonaisvaltaista terveydentilan häiriöihin sopeutumista ja niiden karistamista. Erityisesti Suomessa metsässä eri vuodenaikojen aikaan kulkeminen tuo mielekkyyttä luontoliikkumiseen ja tarjoaa harrasteita, kuten sienestys, marjastus ja kalastus. Päiväkodeissa ja joissakin kouluissakin toteutetaan metsäkylpyjä japanilaisten tapaan viemällä lapset metsään, pitämällä oppitunteja ja toimintatuokioita siellä. Huomaamatta oppiminen tehostuu, kun stressi laskee.

Luontoon sijoittuvia interventioita Suomessa ei mielestäni hyödynnetä ainakaan liikaa. Luontointerventioilla voisi vaikuttaa työpaikoilla sairauspoissaolojen vähenemiseen ja esimerkiksi pitää enemmän palavereja ulkosalla liikkuen. Eniten luonnon terveysvaikutuksilla voidaan vaikuttaa lapsiin ja matalamman sosioekonomisen aseman väestöryhmiin, siinä tarjoutuu tilaisuus myös vaikuttaa väestön sairaustavuuteen ja kuolleisuuteen, koska alemman tulotason ihmisryhmillä on myös suurimmat riskit sairastua. Päiväkodeissa ja kouluissa käydään luonto- ja metsäretkillä jonkin verran, mutta niitä voisi lisätä. Tutkimusten mukaan luontointerventioita on sovellettu nuorten keskuuteen, joilla on lastensuojelullinen tai muuten sosiaalisesti ongelmallinen tausta. Tulokset olivat hyviä, siksi ajattelen, että erityisesti metsäisessä Suomessa kannattaisi käyttää tällaista työskentelytapaa. Partiotyyppistä seikkailutoimintaa voisi käyttää vaikkapa lastenkotien lapsille ja nuorille tai lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Olen itse uupuneena kotiäitinä huomannut luonnon välittömän vaikutuksen; kun kireänä lähden perheen kanssa metsään, niin metsästä lähden tasaisena ja onnellisena ja huolet jätän metsään, joka on tietysti suora terveysvaikutus omalle perheelleni ja lapsilleni.

Maailmanlaajuisesti kaupungistuminen lisääntyy, samoin sisällä oleminen. Suomessakin kaupungistuminen näkyy, maakunnista valuvat ihmiset pääkaupunkiseudulle työpaikkojen perässä. Työpäivät ovat pitkiä ja usein stressaavia, lapset tekevät pitkiä koulupäiviä iltapäiväkerhoineen, harrastukset sijoittuvat usein sisätiloihin, joihin mennään autoilla. Erityisryhmät, kuten syrjäytyneet, vanhukset, vammaiset jäävät usein koteihinsa tai palvelukoteihinsa sisälle. Tekstiä lukiessani mietin, miten eri ikä- ja ihmisryhmiä saataisi lähtemään ulos, metsään tai puistoihin. Eivät kaikki ihmiset edes tunnista tarvetta mennä luontoon, joten mietin, että kuinka herätellä sitä jokaisessa ihmisessä uinuvaa tarvetta. Luontopaikan saavutettavuus on varmasti suurin tekijä, niin kuin tekstissäkin tuli usein esille. Kävellen, pyöräillen puistoon liikkumalla saadaan suurin kokonaishyöty ulkoilusta. Hyvillä opasteilla ja parkkipaikoilla annetaan mahdollisuus myös kauempaa lähteville. Olen itse huomannut, että Keski-Uudellamaalla on lukuisia kauniita luontopaikkoja, joita ei ole merkitty selkein opastein ja jonne on tehtävä hieman työtä löytääkseen perille. Polut ovat onneksi yleensä hyviä, mikä mahdollistaa perheiden liikkumisen lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolia käyttävien ulkoilun.

Puistot

Puistot ovat kuin kaupunkien keuhkoja. Ne luovat visuaalisesti rentoutusta, hiljaisuuden paikkoja kaupunkien hälystä väsyneelle, ne vähentävät stressiä ja sympaattisen hermoston yliaktiivisuutta jopa tuoksuillaan. Kotkan kaupunginpuistot ovat hyviä esimerkkejä; Kotkan keskustassa puistot ovat erittäin hyvin hoidettuja ja vetoavat kauneudellaan satunnaiseen kulkijaan, Kotkan meripuisto on jylhä, meren sekä merituulen kohinat peittävät epämiellyttävän liikenteen ja kaupungin melun. Meren suolainen ja puiden vihreä tuoksu tuntuu hyvältä kaupungin hajuttomuuden ja mauttomuuden jälkeen. Itselleni täysin uutta tietoa oli se, että puiden eteeriset öljyt lisäävät tappajasolujen määrää ja näin vähentävät syöpäsairauksien ilmaantumista, seikka, mitä ehdottomasti tulisi hyödyntää kaupunkipuistojen ja liikuntapaikkojen suunnittelussa. Kotkassa on muutenkin huomioitu ja hyödynnetty luonnon läsnäoloa ja luontaisia muotoja, siellä on rakennettu seikkailuratojen tyyppisiä puistoreittejä, joissa voi veden solinan, kukkamerien ja korkeiden kallioiden lisäksi kokea liikunnan iloa.

Omassa kotikunnassani Järvenpäässä on huomioitu puistojen ja luonnon vuorovaikutus ja yhdistetty sitä mukavasti ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Järvenpään rantapuistoon on rakennettu lasten leikkipuisto, seniorien kuntoilupuisto sekä lisätty eväsretkeilijöille penkkejä ja pöytiä. Oma asuinalueeni on kuitenkin melko vanha, eikä kotipihalta pääse liikkumaan helposti metsään tai puistoon, sinne on lähdettävä erikseen autolla, mikä vähentää selvästi motivaatiota lähteä luontoon. Leikkipuistoja onneksi löytyy näin perheellisen näkökulmasta mukavasti. Talvisin leikkipuistot ovat kuitenkin auraamattomia tai huoltamattomia, jolloin pitkä talvi lasten kanssa tuntuu yhä pitemmältä. Lasten aktiviteetit leikkipuistoissa ovat myös mielestäni joskus hieman suunnittelemattomia, käyttäjien ikää ei ole aina huomioitu. Leikkipuistot ovat usein nuorison tai jonkin syrjäytyneen ryhmän käytössä iltaisin, jolloin aamulla voi puistossa olla rikottuja leikkitelineitä tai jopa huumeruiskuja.

Nuorison liikuttamiseen ja luontoon motivoimiseen voisi käyttää ryhmän voimaa. Nuoret pitävät yhteisestä puuhasta, kuten kalastuksesta, johon voisivat kuntien omat liikuntaseurat panostaa. Nuoret voisivat myös kiinnostua muista jokamiehen oikeuksista. Roskien keräys yhdessä perheiden kanssa toimisi hyvänä mallina. Mielestäni nuorille olisi hyvä antaa mahdollisuus itse suunnitella tekemistä luonnossa, silloin he itse aktivoituvat ja tekeminen on nuorille mielekästä.

Luonto psykososiaalisena ympäristönä

Luonnossa oleilu tai liikkuminen lievittää kielteisten tuntemusten kokemusta, joten stressikokemukset lievittyvät myös. Luonnossa oleminen on kokonaisvaltainen kokemus, aistienvaraiset havainnot kulkeutuvat aivoihin ja rauhoittavat elimistöä sekä mieltä monella tapaa. Nykypäivän maailmassa jatkuva, kiire, stressi, uupumus ja masennus ovat erittäin yleisiä kokemuksia ja kansanterveyshaasteita, joten terveyttä voidaan edistää mielestäni merkittävästi suunnittelemalla luontoympäristöjä ihmisten lähelle ja ohjaamalla ihmisiä luontoon liikkumaan omaksi ilokseen. Luonnosta hyötyjä saadakseen ei tarvitse harrastaa hikiliikuntaa, vaan riittää sen tyyppinen liikunta, mikä kullekin sopii. Mitä enemmän psyykkisiä oireita on, sitä enemmän terveysvaikutuksia luonnolla on. Uusi UKK-instituutin liikkumisen suositus vahvistaa liikunnan tärkeyttä, mutta myös tuo liikkumisen lähemmäksi tavallista, kiireistä ihmistä, liikunnan ei tarvitse olla suorittavaa hikiliikuntaa, vaan liikkuminen on osana arkea. Ihmisen paluu digitaalisesta ja vaativasta kaupunkiympäristöstä luontoon toimii myös edullisena mielialalääkkeenä ja terapeuttina.

Luontoympäristö voi toimia myös tämän päivän kirkkona. Hengellisyys ja uskonnollisuus ovat vähentyneet ja muuttaneet muotoaan, uskonto on muuttunut yhteisöllisestä harjoittamisesta yksityiseksi kokemukseksi. Kokonaisvaltaisessa ihmisyydessä on kuitenkin myös hengellinen osa, joka kaipaa aikaa. Metsässä voi nykypäivän ihminenkin rauhassa etsiä itseään, elämän tarkoitusta ja saada hengellisiä kokemuksia.

Luonto kokoaa ihmisiä liikkumaan yksityisesti tai yhteisöllisesti. Minulle tuli mieleen omasta lähipiiristä heti erilaisia luontokäyttäjäryhmiä, kuten vaeltajat, kalastajat, metsästäjät, geokätköilijät, suunnistajat, säässä kuin säässä uimarit sekä koiranulkoiluttajat. Kaikille ryhmille on ominaista se, että lähdetään oman vertaisryhmän kanssa liikkumaan ja nauttimaan luonnosta, ryhmillä on omia, yhteisiä päämääriä sekä jälkeenpäin kokemuksia muistellaan ja vertaisryhmä hioutuu yhä tiukemmin yhteen. Luonnosta haetaan myös yksityisyyttä, yksinäisyyttä, omia ajatuksia ja omaa rauhaa, yksinkin liikkuessa luonto usein vähentää pelkoja ja tuo turvallisuutta.

Terveyserojen kaventaminen

Luontoympäristön ja kaupunkien asemakaavasuunnittelulla voidaan vaikuttaa sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen tavoitteeseen, koska terveysriskit pienenevät kaikilla luonnon käyttäjillä tasaisesti, siksi laaja-alaista suunnittelua kannattaa hyödyntää. Asuinalueille tai niiden läheisyyteen kannattaa rakentaa useita viheralueita, jotta asuntojen hinnat pysyvät tasaisena ja eri ryhmät tavoittavat viheralueet helposti, muuten asetelma muuttuu epätasa-arvoiseksi, eikä enää kavenna terveyseroja. Luonto-alueet ovat myös tuottavia ja lisäävät työpaikkoja, lisäksi terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäiseminen on aina edullisempaa kuin sairauksien parantaminen erikoissairaanhoidon keinoin.
Luonto terveyden edistäjänä

Väestön terveyden edistämistä luontoympäristöjen kautta voidaan ajatella sijoituksena uuteen sukupolveen. Raskaana olevien naisten luonnosta saadut terveyshyödyt ovat monipuoliset ja vaikuttavat välillisesti sikiöön. Raskausajan liikuntasuositukset ovat samanlaiset kuin muunkin väestön ja ehkäisevät raskausajan tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, parantavat unta, lievittävät stressiä. Synnytys sujuu usein helpommin ja synnytyksestä toipuminen on jouhevampaa, kun peruskunto on riittävän hyvä. Raskausaikana suositellaan samanlaista liikuntaa kuin aiemminkin, mutta itseään ja vointiaan kuunnellen ja jotkut rajummat lajit kannattaa jättää tauolle. Luonnossa liikkuminen tukee lasten motorista ja neurologista kehitystä puissa kiipeilyn sekä juurien ja kantojen yli hyppelyn kautta. Lapset nukkuvat ulkoilun ja luonnon ihmettelyn jälkeen paremmin. Lapsena opitut asiat jäävät helpommin elämäntavoiksi, niin myös luonnossa liikkuminen sekä luonnon kunnioittaminen. Kansanterveydellisestä näkökulmasta luontoympäristöillä on suuri merkitys ja vaikuttavuus väestön terveyteen.

Myös muistisairaiden hoitoon luontoympäristöllä on suuri vaikutus. Muistisairaiden liikuntakyky on rajoittuneempi, joten liikkuminen ja lähteminen luontoon on lähtökohtaisesti vaikeampaa. Palvelutaloissa ja vanhainkodeissa asuvat ikäihmiset ja muistisairaat eivät juurikaan pääse ulkoilemaan. Vanhustenhoidon tila on Suomessa uutisoinnin mukaan heikentynyt. Jonkin verran vanhustenhoidon tukena on vapaaehtoisia, jotka ehtivät viedä ikäihmisiä ulkoilemaan, mikä on arvokasta työtä.

Itseäni terveydenhuollon ammattilaisena pysäytti se, että elintapaohjauksessa ei juuri mainita liikkumisen lisäksi luontoa liikkumisympäristönä. Esimerkiksi neuvolassa annettavan elintapaohjauksen ja liikuntaohjauksen tulisi sisältää terveysneuvontaa luonnon terveyshyödyistä, koska siitä on selkeää näyttöön perustuvaa tietoa. Ohjattuja, luonnossa toteutettavia liikuntatapahtumia voisi teemaryhmittäin järjestää niin paljon kuin ideoita on, esimerkiksi monia terapiaryhmiä voisi siirtää luontoon. Mielenkiintoista on, että syrjäytyneiden nuorten seikkailuterapiaretket ovat niin vaikuttavia, että syrjäytymisen ja sosiaalisten ongelmien määrä vähenee. Sosiaaliset tekijät sekä houkuttelevat luontoon, että vahvistavat niitä. Järvenpään rantapuistoa on viime aikoina rakennettu terveyden, hyvinvoinnin sekä teemaryhmien osallistamisen edistämiseksi. Alueella on uimaranta, senioripuisto kuntolaitteineen, lasten hieno leikkipuisto, johon on jätetty myös kiipeilypuita ja kesäisin puistossa järjestetään myös maksuttomia liikuntatapahtumia.

Olen samaa mieltä siitä, että luontoterveyskasvatus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, kouluihin tulisi ehdottomasti lisätä opintokokonaisuuksia, joissa opitaan luonnon terveyttä edistävistä vaikutuksista. Ikäihmiset ja liikuntarajoitteiset hyötyisivät paljon luontokuvien ja luonnon äänien tulemisesta heidän luokseen. Mieleeni tulivat todella rentouttavat päivät Imatran kylpylässä, jossa hyödynnetään kylpylän seinillä näkyviä luontovideoita ja luonnon ääniä. Eniten luonnon ja terveyden yhteyksistä tulisi kuitenkin tietää ja tiedostaa ylemmillä yhteiskunnan tasoilla, kuten kuntien johdossa ja hyvinvointiryhmissä, jotta kuntien päätöksissä saataisi asiaa näkyvämmäksi.

Työn yhteys terveyteen

Kokoava essee kurssilta Työ ja terveys

Terveyttä edistävä työlainsäädäntö

Lainsäädännöllä turvataan työvoiman terveys ja turvallisuus Suomessa ja muualla maailmassa. Perustuslailla 731/1999 vastuutetaan julkinen valta suojelemaan työvoimaa. Työsopimuslakia 55/2001 sovelletaan sairausajan palkkauskysymyksiin ja osa-aikaisten sairauspoissaolojen toteuttamiseen sekä tilapäiseen palkattomaan poissaoloon töistä. Työturvallisuuslaki 738/2002 huolehtii työn aiheuttamien fyysisten ja psyykkisten kuormitusten haitoista edistämällä työympäristöä, työolosuhteita ja ehkäisemällä työtapaturmia ja ammattitauteja. (Martimo ym. 2018, 18-20)

Työterveyshuoltolain 1383/2001 tarkoitus on edistää työterveysyhteistoimintaa työpaikoilla, työympäristön terveellisyyttä ja työntekijöiden terveyttä sekä ehkäistä työn aiheuttamia sairauksia ja tapaturmia. Valtioneuvosto on antanut työterveyshuoltolain perusteella asetuksen 708/2013 hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. Toinen valtioneuvoston asetus 1485/2001 määrittelee terveystarkastuksia, kun työssä on erityistä sairastumisen vaaraa. (Martimo ym. 2018 20-21)

Työtapaturma- ja ammattitautilain (2015) 156§ mukaan on työnantajan velvollisuus vakuuttaa työntekijänsä. Lain 20§ mukaan työtapaturma tapahtuu työn yhteydessä työaikana ja 15§ ja 37§ mukaan työtapaturman aiheuttamat kulut, kuten ensihoito, sairaalahoito, lääkkeet, kuntoutus sekä sopeutumisvalmennus ja muita asiaankuuluvia kuluja korvataan työntekijälle vahinkopäivästä alkaen, jos työntekijä on 16§ ohjeen mukaan käynyt lääkärillä toteamassa syy-yhteyden sairastumiseen.

Mielestäni Suomessa työntekijän turvaaminen ja suojelu lainsäädännön keinoin on todella hyvin järjestetty. Erityisesti olen yllättänyt työterveyshuollon ja työterveysyhteistyön lakeihin nojaavasta toiminnasta, tarkoin seurattu ja arvioitu toiminta on tasalaatuista, tasa-arvoista ja vaikuttavaa. Suomalainen työterveyshuolto on muutoinkin ainutlaatuinen toimintatapa, joka säästää resursseja, koska työterveyshuolto on keskittynyt työn haittojen ennaltaehkäisyyn ja on tutustunut oman työpaikkansa toimintatapoihin ja työkulttuuriin. Työn ja terveyden vuoropuhelua käydään erityisesti työterveyshuollossa, joka sijaitsee näiden kahden välimaastossa.

Työhyvinvointi, työn voimavarat ja kuormittumisen ennaltaehkäisy

Työhyvinvointi syntyy Työterveyslaitoksen verkkosivujen (2019) mukaan avoimuudesta, innostavuudesta, yhteistyötaidoista, rohkeudesta haasteiden ja muutosten keskellä sekä myönteisestä palautteesta, työhyvinvointi on sekä työntekijän että työnantajan vastuulla. Työhyvinvointia tuetaan pitkäjänteisillä ratkaisuilla, jotka vaikuttavat koko työpaikkaan. Johtaminen, päätöksenteko, henkilöstö, työympäristö innostavat ja tukevat jaksamaan työssä. Työhyvinvointi on myös työstä saatavaa mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä, työroolissa voi toteuttaa itseään ja saada palkitsevia kokemuksia. Työhyvinvoinnista huolehtimalla työpaikka panostaa myös työntekijöidensä terveyteen, tuottavuuteen ja tehokkuuteen sekä koko työyhteisön myönteiseen tulevaisuuteen.

Työterveyslaitoksen verkkosivujen (2019) mukaan työn imua voi kokea kaikissa työpaikoissa ja suurin osa työntekijöistä kokee työn imua usein. Työn imussa työntekijä omistautuu ja motivoituu työhönsä ja saa siitä myönteistä merkitystä itselleen, joka vaikuttaa suotuisasti koko työpaikan tuottavuuteen, tehokkuuteen ja ilmapiiriin. Työn imussa työntekijä on sitoutunut, voimavarainen ja keskittynyt, innostunut ja energinen. Työn imussa työhön lähteminen tuntuu mielekkäältä ja työstä irrottautuminen vaatii hiukan aikaa palauttelua muihin elämän rooleihin. Työn imu vaikuttaa myönteisesti työntekijän terveydentilaan, hyvinvointiin ja kokemukseen elämänhallinnasta.

Työhyvinvointiin ja työn voimavarojen ylläpitäminen on kannattavaa ja vaikuttavaa toimintaa yhteiskunnassa. Työpaikkojen voimavarat ovat hiukan erilaisia riippuen työstä, mutta suurin osa työntekijöistä toivoo työltä muutakin kuin rahallista korvausta. Työntekijä voi voimavaraistua ja saada elämään sisältöä innostavan, mielenkiintoisen ja arvostetun työn, rakentavan palautteen ja toimivan esimiestyön sekä lämpimän ilmapiirin kautta. Työn innostavuus lisää tuottavuutta ja sitouttaa työntekijöitä. Vaihtuvuus työpaikoilla on vähäisempää, mikä vähentää puolestaan koettuja haittapuolia työssä. Uskon, että tärkeää on riittävän selkeä perehdyttäminen työtehtävään ja säännöllisesti tapahtuva täydennyskoulutus.

Työntekijän perhe-elämän muutokset vaativat myös työpaikan joustoa, vanhemmuuden vaatimukset yhdistettynä työelämään ovat nykypäivänä suuret. Joustavat työaikajärjestelyt ja perhevapaat antavat paljon voimavaroja työelämässä oleville vanhemmille. Suomessa saamme nauttia hyvistä eduista perhevapaiden suhteen, joten niiden yhdistämistä työelämään kannattaa yhteiskunnallisesti tukea, koska se vaikuttaa suoraan tulevan sukupolven hyvinvointiin.

Työn kuormitus- ja riskitekijöiden ennaltaehkäisy

Työn kuormitustekijät voivat haitata ja vaarantaa terveyttä ja työntekoa sekä aiheuttaa sairastumista työhön liittyviin sairauksiin sekä ammattitauteihin (Kauppinen ym. 2013). Työsuojeluhallinnon verkkopalvelun (2019) mukaan työn kuormitustekijöitä ovat muun muassa turvaton ja puutteellinen työympäristö, jossa ei ole järjestetty asianmukaisia henkilöstötiloja, epäasiallinen kohtelu ja häirintä sekä työpaikkaväkivalta tai sen uhka. Psykososiaalisia kuormitustekijöitä ovat työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaalisen ilmapiiriin liittyviä tekijöitä, lisäksi psykososiaalisiin tekijöihin lasketaan yksin- ja yötyöskentely. Fyysistä kuormitusta aiheuttavat nostot käsin, toistotyö, näyttöpäätetyö tai muut fyysisesti vaativat työ, kuten pitkäkestoiset työasennot, lämpöolosuhteet tai suuren voiman käyttäminen.

Työn fyysisten kuormitustekijöiden ennaltaehkäisy

Työn fyysistä raskautta, staattisia ja hankalia työasentoja, taakkojen käsittelyä voidaan ennaltaehkäistä työpisteen ja työvälineiden hyvällä ergonomisella suunnittelulla ja hankalien työasentojen ja -liikkeiden ajallista kestoa vähentämällä. Toistotyön aiheuttamaa kuormitusta voidaan vähentää työnkierrolla ja automatisoinnilla. Taakkojen käsittelyyn on hyvä käyttää apuvälineitä ja suunnitella työtehtävä etukäteen. Työntekijöiden yksilöllisiä ominaisuuksia pitää huomioida, kun suunnitellaan työtehtäviä, -välineitä ja -pisteitä ja työn vaatimustason arviointi on paikallaan myös. Työntekijät pitää myös kouluttaa apuvälineiden ja koneiden käyttöön ja ergonomisiin toimintatapoihin. Fyysisesti raskaissa töissä on riittävä tauotuksen varmistaminen tärkeää, säännöllinen elpymisliikunta ennaltaehkäisee fyysisen työn aiheuttamia riskejä. (Terveyden edistämisen opiskelijat 2019)

Lämpöolosuhteita työssä on hyvä tarkastella ennaltaehkäisevien toimintatapojen kautta. Sisävalaistusstandardi antaa työpaikan valaistukseen selkeät ohjeet, mutta työpaikalla on tärkeä huomioida myös työntekijän ja työtilan yksilölliset vaatimukset. Melu aiheuttaa eniten ammattitauteja, stressiä, unettomuutta ja ahdistusta, virhesuorituksia ja työtapaturmia, siksi sen ennaltaehkäisyyn on tärkeä vaikuttaa työympäristön muutoksilla ja suojavarusteilla. Tärinän terveydellisiä vaikutuksia on vähennetty työvälineiden kunnossapidon, automatisoinnin ja vaimentimien avulla. Mikrobien aiheuttamaa uhkaa terveydelle työpaikalla on seurattava tiedottamalla ja riskinarvioinnin tai mittausten avulla sekä selvitettävä altisteiden laatua ja määrää. (Terveyden edistämisen opiskelijat 2019)

Työn psyykkisten riskitekijöiden ennaltaehkäisy

Työn tavoitteiden asettaminen vaatii selkeää johtamista ja suunnittelua ja tukee psyykkistä jaksamista työssä. Tavoitteiden pitää olla riittävän selkeitä ja motivoivia sekä niitä on hyvä arvioida säännöllisesti sekä työntekijöiden että työnantajan puolelta. Kohtuullisen työmäärän ja työtahdin ylläpitämiseen tarvitaan hyvää työpaikalla hyvää kommunikaatiota sekä työpaikan, työterveyshuollon ja työsuojelun yhteistyötä, samoilla keinoilla hallitaan myös työpaikan arvoristiriitoja. Rakentavan palautteen antaminen ja saaminen vaikuttaa myönteisesti työpaikan ilmapiiriin ja vahvistaa työntekijöiden motivaatiota. Työnantaja on vastuussa, että työntekijöillä on riittävät mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä, työnantajan keinoja ovat kehityskeskustelut, joustavat työaikajoustot, toimivat palaverikäytännöt, työolosuhteet ja -prosessit. Varhaisen tuen toimintamallin avulla psyykkisen kuormituksen aiheuttamat riskit huomataan yleensä ajoissa työpaikoilla. (Terveyden edistämisen opiskelijat 2019)

Kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia työssä on tärkeä vaalia työpaikoilla riittävän perehdyttämisen sekä täydennyskoulutuksen keinoin ja sille pitää järjestää riittävästi työaikaa. Työn virikkeellisyyden ylläpitäminen tarkoittaa työn mielekkyyden ja kiireellisyyden hallintaa, jossa työn vaatimukset ja mahdollisuudet eivät ole ristiriidassa sekä hyvän työilmapiirin vahvistamista. Työn haasteet voivat luoda myös työn imua. Työn vastuun kohtuulliseen voi työntekijä vaikuttaa palautumisen keinoin, kuten mielekkäällä vapaa-ajan vietolla ja varmistamalla riittävän unen ja muut hyvät terveystottumukset ja työssä tapahtuviin keskeytyksiin voi vaikuttaa tutustumalla työtehtäviin ja asiantuntijoihin etukäteen ja sitä tukevat myös työpaikan verkostoituminen ja tutut toimintatavat. (Terveyden edistämisen opiskelijat 2019)

Vuorovaikutukseen liittyvien riskitekijöiden ennaltaehkäisy

Yksintyöskentelyyn voidaan vaikuttaa vähentämällä yksintyöskentelyn aikaa tai yksin tehtäviä työtehtäviä. Hyvät yhteydet esimieheen ja kollegoihin sekä hälyttimet tuovat turvallisuutta yksintyöskentelyyn. Yhteistyön toimivuuden edellytykset työpaikoilla ovat luottamuksellisuus, hyvä vuorovaikutus ja yhteisesti sovitut tavoitteet. Päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen työtoiminnan johtamiseen ja tiedon kulkuun ja tiedon saantiin työpaikoilla vaikuttaa eniten esimies, mutta työntekijöiden toimiva vuorovaikutus tukee työpaikan viestintää ja työtyytyväisyyttä. Hyvä tiedonkulku edistää työturvallisuutta ja hyvä sekä selkeä toiminnan johtaminen ja oikeudenmukainen päätöksenteko ehkäisevät stressiä työpaikoilla. (Terveyden edistämisen opiskelijat 2019)

Jatkuviin muutoksiin ja epävarmuustekijöihin työpaikalla tulisi puuttua avoimuuden, myönteisyyden ja toimintakykyisyyden tukemisen keinoin, jotta luottamuksellisuus säilyy. Työpaikan tasa-arvoisuutta voidaan vahvistaa suunnitellusti ja tavoitteellisesti tasa-arvosuunnitelman avulla ja mahdollistamalla työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Johtaminen on avainasemassa epäasiallisen kohtelun ja väkivallan uhan ennaltaehkäisyssä, jotta työpaikalla olisi läpinäkyvää päätöksentekoa sekä selkeät ja tunnetut toimintaohjeet, jos kohdataan epäasiallista kohtelua tai väkivaltaa ja tiedetään, mistä hakea tukea sekä apua. Työskentelyolosuhteiden hyvällä järjestämisellä voidaan ehkäistä epäasiallista kohtelua ja väkivallan uhkaa. Erilaisiin kielteisiä tunteita herättäviin asiakas- ja potilastilanteisiin voi valmistautua vähentämällä ympäristön kuormitustekijöitä sekä kouluttamalla työntekijöiden vuorovaikutustaitoja ja asenteita. (Terveyden edistämisen opiskelijat 2019)

Muuttuva työelämä

Työelämä muuttuu koko ajan yhä nopeammassa tahdissa. Pätkä- ja keikkatyöt asettavat haasteita työn vuoksi kuormittumiselle, koska omaa vapaa-aikaa ja elämää on vaikea suunnitella pitkällä tähtäimellä ja työn epävarmuus on läsnä koko ajan, eikä työyhteisön tukea ole niin paljon. Keikkatyö haastaa hyvinvointia, koska säännöllisiä elämäntapoja voi olla vaikea ylläpitää. Keikkatyö voi olla myös stressaavampaa. Toisaalta keikkatyössä voi olla etuna suurempi valinnanvapaus, milloin ja missä töitä tehdään ja ehkä vähemmän vastuuta työssä. Työsuhteita myös ketjutetaan, annetaan lyhyitä pätkiä töitä ja jatketaan heti seuraavan pätkän perään, jolloin vapaat ja lomat saattavat jäädä vähiin.

Nykypäivänä palvelujen pitää olla saatavilla lähes koko ajan, esimerkiksi kauppojen aukioloajat pitenevät, jolloin työajat muuttuvat epätyypillisemmiksi. Vuorotyössä aikaa palautumiselle ei jää paljon ja yötyön tiedetään olevan haitallista terveydelle. Matalapalkkaisessa työssä olevilla voi olla haasteellista saada riittävää elintasoa, jolloin ryhdytään tekemään kahta tai kolmeakin työtä. Tällainen tilanne heijastelee myös heikentyviä yhteiskunnan terveys- ja tuloeroja sekä huono-osaisuutta. Toinen ilmiö on oman työn ohella rakennettu oma yritys. Riski kuormittumiselle ja stressin muodostumiselle on suuri.

Ennen vanhaan valmistuttiin yhteen ammattiin ja tehtiin samaa työtä eläkeikään asti, työtä tehtiin elannon saamiseksi. Nykypäivänä opiskellaan monta ammattia ja kokeillaan monenlaisia alanvaihtoja ja työuria ja halutaan kehittyä. Monet ammatit ovat häviämässä ja toiset jo hävinneet automaation tieltä. Työväestö, kuten koko Suomen väestö myös ikääntyy koko ajan ja se asettaa vaatimuksia työelämän joustoille. Työ on nykypäivänä muuttumassa henkisesti ja kognitiivisesti kuormittavammaksi tietotyöksi, jossa pitää hallita laajoja kokonaisuuksia. Palautuminen tulisikin tapahtua muilla keinoin kuin kotona ruutua tuijottaen, mikä vaikuttaa myös yöuneen.

Etätyön etuja työntekijälle ovat työajan joustava järjestely, työn ja vapaa-ajan jouheva yhdistäminen ja työmatkoihin kuluvan ajan säästäminen. Työnantajalla on mahdollisuus markkinoida etätyömahdollisuutta ja sitouttaa tyytyväisiä työntekijöitä sen avulla. Laajemmin katsottuna etätyöskentely vähentää liikenneruuhkia ja saasteita sekä lisää syrjäseutujen kilpailukykyä työmarkkinoilla. Etätyöskentelyä rajoittavat erilaiset ennakkoluulot, perinteisestä valvotusta työstä on vaikea luopua, etätyöskentely on myös yksinäisempää ja kuormittavampaa työtuntien venymisen vuoksi. (Eurofound and the International Labour Office 2017)

Etätyöllä sekä verkkotyöskentelyllä on sekä positiivisia että mahdollisia negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Lisääntyneen autonomian on todettu lisäävän tuottavuutta ja työntekijöiden motivaatiota työhön sekä parempaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Tämä on tutkimuksissa korostunut erityisesti naisilla ja syynä tähän oletetaan olevan mahdollisuuden hoitaa sekä työasioita että kotitaloutta tehokkaammin. (Eurofound and the International Labour Office 2017)

 
LÄHTEET

Eurofound and the International Labour Office. 2017. Working anytime, anywhere: The effects on the world of work. Publications Office of the European Union, Luxembourg, and the International Labour Office, Geneva. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1658en.pdf (Luettu 10.12.2019)

Kauppinen T, Mattila-Holappa P, Perkiö-Mäkelä M, Saalo A, Toikkanen J, Tuomivaara S, Uuksulainen S, Viluksela M & Virtanen S (toim.) Työterveyslaitos. Työ ja terveys Suomessa 2012. Seurantatietoja työoloista ja työhyvinvoinnista. Tammerprint Oy. Tampere: 2013.

Martimo K, Uitti J & Antti-Poika M (toim.) Työstä terveyttä. Kustannus Oy Duodecim. Tallinna: 2018.

Terveyden edistämisen opiskelijat. Työ ja terveys -kurssi, kirjanen työn kuormitustekijöistä. Itä-Suomen yliopisto. https://moodle.uef.fi/mod/book/view.php?id=1635035 (Luettu 10.12.2019)

Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu. Työympäristö. https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/tyoymparisto (Luettu 12.9.2019)

Työtapaturma- ja ammattitautilaki. 2015/459. Annettu Helsingissä 24.4.2015. Saatavilla sähköisesti osoitteessa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150459?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6tapaturma-%20ja%20ammattitauti (Luettu 10.9.2019)

Työterveyslaitos. Työhyvinvointi. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/ (Luettu 10.9.2019)

Työterveyslaitos. Työn imu. https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/ (Luettu 10.9.2019)